tiistai 23. elokuuta 2016

Asuinalueen viihtyisyydestä (parempi vapaa-aika)

Tuollanen teksti asuinalueen viihtyisyydestä http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html
 "Se on pitkälti jonkinlainen huaah-tunne niskassa painavan työn sijasta, niin kuin lomailupaikkakunnalle ja vaikkapa viikonlopuille sopiikin. Mutta samalla se on völinta, jota kaikki eivät tee kaikilla paikkakunnilla: jotkut valitsevat mieluummin työasiat vapaa-aikanakin ja sellainen seutu ei ole savonlinnalaiseen tapaan viehättävä."

Ja kans ehkä toi pihametsiköstä http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html
"Täällä Savonlinnassa, missä asun kolmen kerrostalon ryhmässä, on onnistunut sellainen pihametsikkö, jota pääkaupunkiseudulla ja ehkä muuallakin kaivattiin: tavallisen kangasmetsän sijaan tiheä kangasmetsikkö, jossa on reunoilla lehtipuita niin kuin metsänrajoissa usein on, muttei niin tiuhaan. Se on ihan metsikön oloinen, jatkuu muutaman kerran isompaan metsikköön pihan eteläreunalla, ja luo osittaisen näköesteen talojen välille, mikä on asumisviihtyvyydelle hyvä."

lauantai 20. elokuuta 2016

Ihmissuhteista (parempi vapaa-aika & paremmat työpaikan ihmissuhteet)

Ei tämäkään ole varsinaisesti töitä tai kolua tai opintoja, mutta elämänlaatuun vaikuttaa paljon, että tulisi toimeen ihmisten kanssa, vaikka olisi vain sattuman kauppaa heidän kanssaan tekemisissä tai jo vaihtamassa muualle, tai ylipäätään olosuhteiden vuoksi tekemisissä vain.
Perinteinen suomalainen hyvin toimiva tapa setviä ihmissuhteet on sääntö "Elä ja anna toisten elää". Siinä kukin saa tilaa ja ei sotke muiden elämää, ja niin tullaan käytännössä juttuun, vaikkei yhtä köyttä yhdistys oltaisi.  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html
Oma tapani löytää lokeroa itselleni, vaikken ollut toiveiltani samanlainen kuin ympäristöni ihmiset, oli rinnastaa tekemiseni ikiaikaisten terveiden elämäntapojen osina, niiden juonteena, muiden tekemisiin niin ikään tuolla tavoin hahmotettuina, esim. että oman ymmärrykseni ja tunteideni mukaan suunnistan parempaan elämässäni. http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html
Vapaa-ajan puolen ja sosiaalisen puolen kanssa tuntui tulevan paremmin juttuun, kun mietti kannattavansa elämää isolla E:llä sekä hyvää elämää ylipäätään maailmassa, kai ikiaikaisen ihmisluonnon mukaan.
Monet mielikuvat ihmissuhteista ovat mielikuvia nojautumisesta, ja viihtyvyys ja tuki puolestaan tulevat tekemisistään pitämisestä ja samanmielisyydestä.
Usein sivistys ratkoo monta ongelmaa ja sivistynyt etäisyys on usein etäisempi kuin mihin ihmissuhteissa monet hakeutuvat.

perjantai 19. elokuuta 2016

Siivoamisesta (parempi vapaa-aika)

Toinen usein niskassa painava arkea huonontava pakkopulla on siivoaminen. Siinäkin on tekemisentavalla ja arvostuksilla väliä.
Jos tekee käskettynä, niin mukaan tulee käskijän tekemisentapa, elämänarvot ja asenteet sekä välit häneen. Jos niiden alaisuudessa siivoaminen on kivempaa kuin omin päin, esim. siksi, että tuo toinen on elämänviisaampi ja kätevämpi, niin käyhän se, mutta muuten olisi parempi tehdä ominpäin.
Yleensä jos elämä sujuu huonosti tai on pulassa, on siihen syynä se, että on ollut liikaa urillaan ja muut olosuhteet jääneet huomioimatta ja niin johonkin ongelmaan törmätessään ei väistönvaraa ole vaan jää jumiin. Eli on ollut kuin henkilö, joka ei itse siivoa jälkiään, ja niin kaikki selviäminen jää muiden auttavaisuuden ja muiden taitojen varaan. Jollei siivoa ihan jatkuvasti kaikkea vaan tavaraa kertyy joltakin ajanjaksolta ja sitten käy kerrostuman läpi, niin huomaa, miten paljon mitäkin tuottaa. Samaan pääsee kai jos kiinnittää asiaan huomiota arjesta huolehtiessaan.
Yleensä ei jaksa pakollisia kovin hyvin, jos on vain pakolliset plus laiskottelua tai saamattomuutta päivän ohjelmana, mutta jos tekee monenlaista ja on kivoja harrastuksia, niin vikkelästi siinä sivussa mm siivoaa, eikä se silloin paina melkein ollekaan.
Siivoamisessa on kiva se, miten hyväksi elämälle saa elinympäristönsä, jotta siellä vietetyistä hetkistä tulee hyvää rattoisaa aikaa ja tekemiset sujuvat joustavasti ja mukavasti. Polveilevuus on usein avain sujuvuuuteen ja viihtyvyyteen, kun voi säätää, minkä verran mitäkin, millä tavalla ja vaihtaa toiseen ja taas eteenpäin niin kuin viihtyy. Ja jos siinä välissä on siivoamistakin, niin käyhän se, kun ei liian pitkään tai raataen.
Yleensä reippautta tuo, kun on vaihtelevan vaativaa eikä kaikki luistettu vähimmällä: jos vaikka joskus siivoaa huonekalua siirrellen, niin se on helpompi kuin ihan vain tietyt aina. Ja jos seassa on erityyppisiä tekemisiä, antavat ne puhtia, kun huonoilta urilta voi vaihtaa toiseen tekemiseen ja takaisin palatessaan tehdä jollakin toisella tavalla, vaikkapa eri laatutason ottaen tai eri vauhdin, eri asioita painottaen, eri ajan sille omistaen.

Sisustamisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html


Kokemukseni mukaan siivoaminen ei ole kivaa, jos miettii "roska, roska, hyi yäk mitens sotkuista, miten voi ollakaan, ja likainen vaate taas lojumassa", vaan jos miettii elämäänsä siivotessaan: "mainos, no näitä mainoksia katson, ihan kiva, mutta noita toisia en, tarttis laittaa ne heti ovella paperinkeräykseen jotteivät menisi huonoiksi ja joutuisi roskiin. Nenäliina, tässä sitä flunssassa olen viime päivät ollut, onneksi ei pahemmin. Alla hiekkaa, kiva olla ulkona mutta kumma että tänne asti kantautuu hiekka, sukissako? Ja likaisista vaatteista, että onko toinyt niin likainen, etä menee pesuun vai käytänkö sitä vielä ja missä haluan ne pitää, jos niitä näinä päivinä käytän?" yms elämän läpikäymistä eikä roskien.Ja puhidstamista olen miettinyt käytännön tekemisenä ja se on kivempi niin, vähän niin kuin puutyöt ja pyykit.

Laskujen maksusta: kivempi tapa maksaa laskuja (parempi vapaa-aika)

Kirjoitran tähän nyt laskujen maksusta, vaikkei se ole opintoja tai työtä Mutta se kumminkin pilaa elämää ja painaa niskassa ja olen huomannut, että se taas johtuu siitä, että sen tekee väärin, eikä niinkään laskunmaksusta sinällään. Eli:
Laskunmaksussa huonoimpia malleja ovat ne, jotka tekevät sitä tai laskujen perintää työkseen, sillä he keskustelevat juuri niiden kanssa pitkällisesti, joilla on hankaluukisa laskujen maksussa, esim. eivät viihdy ja jaksa yrittää. Lisäksi he tekevät sitä liikaa niin että laskuja pursuu korvista ulos. Samoin kireät luonteet, jotka vakuuttelevat tulevansa laskunmaksun kanssa erinomaisesti toimeen, tulevat kentieskireästi toimeen sen kanssa, mutta siitä mallia ottaessa tulee muille liian huono olo: ei viitsisi, kun hyvät puolet olivat toisen henkilökohtaisia piirteitä eivätkä kaikille sopivia.
Sen sijaan, jos itse maksaa laskuja, jotka allekirjoittaa, niin se ei tunnu pahalta vaan ihan tarpeelliselta. Jos esim. haluan lehden, niin tulen kyllä maksaneeksi sen parikymppiä ajallaan ja jää siitä olo, että lehti on tähdellinen, kyllä siitä maksan ihan mielelläni, jos vain rahaa on.
Mutta sitten jos lehti maksaa liikaa, esim. neljäkymppiä, niin jään miettimään, ett' onko se sen väärtti, kun budjetissani ei ole tilaa sitten lähess muulle kuin ruualle, bussilipulle, suokralle ja sähkölaskulle, ja toki vuokralle. Eli säästäväisyys, ajan ja vaivan uhraaminen säästämiselle ja jonkinlaisten raamien ja arvostusten kuvauksen laatiminen itselleen siitä, mihin kuluttaa ja minkä verran, auttaa pitämään laskunmaksun miellyttävänä.
Ikäviä laskuja aikanaan olivat esim. koulukirjat, kun en lukiota halunnut yhtään käydä, niin vanhemmat vain pakottivat ja sinne menivät isommat rahat kuin harrastuksiini, joiden tavallan olisin halunnut elää. Eli laskunmaksun miellyttäväksi tekeminen vaatii, ettet maksa toisten laskuja, joita et itse allekirjoita. Tai siis kai jotakin pientä voi maksaa, jos toinen haluaa, muttei pilata koko budjettia jollakin ikävällä.
Pakolliset laskut kuten puhelin ja netti, tarttis saada mahdollisimman edullisesti, niin jää hyvä mieli.
Huijauksista, kömmähdyksistä ja karhulaskuista jää paha mieli siinä määrin kuin niihin kuluu liikaa rahaa. Samoin kytktkaupoista, etenkään pakollisen oloisissa menoissa, jää paha mieli, kun sitä toista ei olisi halunnut ostaa.
Joskus olen pitänyt kirjaa menoistani. Se auttaa hahmottamaan, minne rahat katosivat ja mistä saisi vähällä vaivalla eniten säästöä. Se vain yleensä johtaa siihen, että alan miettiä, mihin haluan tuhlata rahani, ja niin ostan soittimen, oli minulla rahaa eli ei.

(Jos tästä syystä perinnän töitä jouduttaisiin jakamaan useammille osapäiväisille, niin perinnästä tms kokonaan pois vaihtaville seuraava työpaikka voisi esim. olla sihteerin puhtaaksikirjoitustyö: siinä saa olla niuho, tehdä aika lailla samanlaista, mutta löytää samalla uusia mielekkyyksiä, jotka muiden työpaikkojen kanssa sopivat hyvin yhteen. Usein on kai hyvä, että jostakin pois vaihtaessa ikään kuin nollaa tyylin, tekemisentavan ja asenteen ne osat, joista haluaa eroon. Eli esim. insinöörialoilta pois haluava lukisi kirjoja ja mm tiedettä, joka kenties tyylillisesti ja tekemisenä korvaisi laskemisen, ja jonka puolestaan laajempi sivistys ja muut tekemiset voisivat korvata, ja niin jäisi vanha tottumus insinöörityöhön pois ja omat kiinnostuksenkohteet ajan myötä tilalle.)

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Mistä ruutumalli tulee?

Minua ihmetyttää, kun olen viime ajat kirjoitellut ja harrastanut taiteita ja ollut kiinnostunut uskonnosta, niin olen ollut monimutkaisempien hahmotustapojen kanssa tekemisissä. Niin nyt sitten mietin työväenopistoa ja sinne ihmiset tulevat koulu- tai työpäivän jälkeen ja päivän työstä on jäänyt palikkamallinen jäsennystapa joka vie ilon elämästä ja on taidoille kehno, samoin omassa elämässä ohjautumiselle ja työn ym epäkohtien korjaamiselle kehno. Ihmiset eivät ole sitä valinneet ja kumminkin se on maanvaiva. Mikä se oikein on ja mistä tulee? Tyypillisesti töissä esim. kopioidaan kopiokoneella paperia ja lasketaan "sulle 2, 5, 20, 22, siinä, ja sulle tulee tässä, odotas, 2 eiku tossa ..." niin tällasistako piirteistä ruutumalli tulee? Miksi painotus tulee niihin? Tarvitaanko kopiokoneelle yms uusi muotoilu, uusi rytmi tms, joka orientoi avarkatseisemmaksi, kekseliäämmäksi, viihtyvämmäksi, fiksummaksi, paremmin ymmärtäväksi siinä, mitä pitäisi painottaa ja mitä ei? Esim. jos välissä lasketaan jotakin sitä sun tätä tai viitataan "tämä ja tuo" yms, niin rakenteet hahmottava tunnelmatajunkin omaava maisemakatse huomaisi, mitä lasketaan  ja mitä olleen tekemässä ja millaisessa maisemassa, kuka, mitä, miksi yms. Mutta tulevatko tuollaiset palikkamalliset painotukset osin tehtävän typeryydestä, osin jonkun urautuneisuuden typeryydestä, osin siitä, että työntekijät ovat hassusti erilaisia, jotenkin eri vinkkelistä ja työtehtävät samoja juuri tiettyjen piirteiden osalta kaikille mutteivät oikein syvällisesti? Tarvittaisiinko syvällisempi tehtävänanto ja diskattaviksi työtehtävien lätistämiset "että äkkiö nyt kun onb kiire" pois muovaamasta tavallista tehtävänkuvaa? Muttakävisikö silloin niin, että osa alkaa lorvia? Ottavatko he siinä mallia niistä, joilla ei ole kokopäivätyötä?