perjantai 13. lokakuuta 2017

Sukupuolten välit ja työ, koulu & elämänlaatu

Katselin tässä kirjaa tilkkutöistä yms ja vaikka sen kuvat olivat kauniita, niin jokin jäi minua vaivaamaan tilkkutäkin tilkkujen värivalinnoissa: Oli kuin naiset olisivat halunneet pakottaa miehet ikävään työlokeroon, jota pitivä tosi ikävänä kuin noiden miehien käytöstäkin. Mutta siinä on se, kun miehet yleensä pitävät työstään, tykkäävät miesmäisistä jutuistaan, ovat niiden kanssa kotonaan, mutta toisaalta eivät laita kaikille mukavaa elämää. Vaan naisia kuvaavien pikkukukallisten tilkkujen tyyli oli lättänä, kuin olisi ollut huonoa elämää heillä koko ajan, rankkaa koulun kanssa ja äidillä, kun lapset käyvätkoulua -paitsi että tuo lättänyss,kuivuus, käytännöstä etäinen koulumoodi on kai sitäm mitä mies laittoi heille, eli se ei olekaan koulun seurausta vaan miehen käsitys siitä, miten voi osallistua perheenjäsenten elämään. Mutta kuivaa käytännöstä etäistä tyyliä ei pitäisi laittaa siinne, missä on toisten koti, vapaa-aika, elämänsoisällön, käytännön tekemisten, omien harrastusten ja levon aika ja paikka.

Kanssa lasten kouluun pakottaminen on kyseenalainen juttu, sillä ne, jotka koulua tarvitsevat, yleensä arvostavat sitä, jos ovat koulua käyneet. Ne taas, joille koulu on tylsää, kaipaisivat itseopiskelumahdollisuutta. Jollei aina näytä olevan näin, niin johtuuko siitä, että koulua tarvitsevat arvostavat koulua yms niin valtavasti, että luulevat koulun olevan vain paremmilla edellytyksillä tai tietynlaisella suuntautumisella varustetuille? Auttaisiko, jos yleensäkin saisi vakávissaan hyvällä laadulla työtä tehden opiskella niitä yleishyödyllisiä aihepiirejä, joita suuresti arvostaa ja joissa oppia kaipaa? Esim. itse olisin tuohon tapaan motivoituneena maalaamista, laulamista, soittamista, liikuntaa, luonnossa liikkumista, käytännön taitoja, yhteiskunnan toimintaa, vieraita maita, suomalaista kulttuuria ja uskontoja opiskellut, enkä tavallista kouluasiaa, kun sitä oli kotona vanhempien tyrkyttämänä jo vuorittain.

torstai 5. lokakuuta 2017

Aamuista

Heräsin aamulla epätavallisen aikaiseen ja mietin taas kerran, että varhaiset aamut ovat kivoja:jotenkin seesteisiä, tauhallisia, eheitä. Mutta samalla niskassa painaa jokin selvittämätön iso, kai se, että miksi pitää mennä töihin. (Mutta minähän vain kirjoittelen kotona.) <Mutta siihen on kai se syy, että olisi hyväksi elämässään ja yhteiskunnalle tehdä jotakin hyödyllistäkin, ja siksi työ. Mutta oikeastaan se kai tulee siitä, että ne, jotka eivät muuten kuin työn opastukseela saa mitään hyödyllistä aikaan, kai luokitellaan yleensä ikäistään paljon nuorempien kanssa samantasoisiksi, ja niin juuri he ovat antamassa nuorille ohjeita siitä, mikä on työn rooli elämässä ja yhteiskunnassa. Mutta monellahan on harrastuksia ja omia kiinnostuksenkohteita, joissa kyllä oppii uusia kunnollisia asioita ja saa aikaan vaikka mitä. Sille tielle kai vanhukset ovat lähteneet, kun omat taidot kantavat niin, että se toimii, ja toisaalta nuo työn mielekkyydet ovat jääneet heille liian vajaiksi.

Kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
"6. On sanonta: "Aamu on iltaa viisaampi." Illalla ovat tekemiset kaavamaisia ja turaavia, nakemyksettomia. Illalla ei ole hyva aloittaa mitaan uutta, mika vaatisi nakemyksellisyytta. Aamulla taas on juuri heranneen aamukohmelo, jota taytyy varoa hairitsemasta, silla se on viisaampi nakokumaelamaan ja taitoihin. Se, mika oli illalla sarkynyt urautuneiksi sirpaleiksi, on yhta eheaa kimpaletta aamulla, kun unisenkompeloin liikkein istahtaa aamiaiselle ja lahtee toiuhin tai kouluun. Aamunakokulma on viisas, se tavoittaa olennaisempia ja syvallisempia asioita kuin paiva, saati sitten ilta, kauaskantoisempiakin, aamulla on hyva laatia suunnitelmia kohmeloisen hitaaseen tapaan. Aamulla ei kannata ottaa mallia mistaan illan mallisesta.
Näin siis viisastuu, kun on aamukohmeloisane liikkeellä aamiaispöydässä ja bussissa, niin unisen eheyden viisaus ei jää elämästä erilliseksi kuten hiljalleen löhöilemällä heräilevällä.
Tätä aamukohmeloisen viisautta ei siis ole tönkkö olo sellaisenaan vaan maisemahahmotus ikään kuin viisauksia aavistelevaan tapaan yhdessä kohmelon eheyden kanssa."

Aamuseitsemältä heräämiseen tuntuu liittyvän työpakon kynsiin joutuminen. Liittyykö se siihen, kun jotkut heräävät ihan vain herätyskelloon ja lähtevät suoraan töihin tai kouluun, ilman omanrytmisyyttä, ilman aamukohmeloa tms viisautta? Usein käy niin, että palikkajärkiset luokittelevat muut kanttiinimaisiksi ja sikis pupuksi, eivätkä huomaa tai ainakaan ota huomioon näiden viisautta, ja siksi komentelevat kaikkia ruutumallisen kaavan mukaisiksi, ja jos heitä on muutama tai useampi, niin siitätulee sosiaalisessa ympäristössä paljon teittu pakko, mitä sen ei tietenkään pitäisi olla, vaan ihmiset pitäisi luokitella eri lokeroon viisautensa määrän ja tyypin mukaan.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Työn painolastia vapaa-ajalta vähemmäksi

Lainaus blogistani https://eroonmasennuksesta.blogspot.fi

"Parantamisaiheiseen blogiini http://parantamisesta.blogspot.fi kohtaan 404. kirjoitin eilen tällaisen lisäyksen ja jäin mieetimään,voisiko samantapainen toimia muissakin ammateissa, työpaikoilla ja mm yhdistyksillä:

"Kun kirjoitin lämmittelyohjeita ja vuodenaikojen elämisen ohjeita blogiini http://opisuomalaisuus.blogspot.fi , niin syksy ei tuntunut enää niin kylmältä: jokin rasite, mikä ennen tuli siitä, että minulta kai toivottiin tuollaisia ohjeita, kun kerran vuodenajat osasin, niin oli jäänyt pois, vuodenajat leppeämmiksi. Luulen, että sairaanhoidon ym alojen ammattilaisilla voi olla sama ilmiö: jotkut vapaa-ajan ihmiskontaktit toivovat heiltä ohjeita tautien ja vaivojen parantamiseen, mikä lisää heidän omaa sairastelevuuttaan, ja mihin kai auttaisi, jos omalta kotisivulta olisi linkki johonkin sairaille tarkoitettuunohjeesee n, johon voisi sitten lisäillä linkkejä tavallisiin ohjeisiin mutta jotenkin vapaa-ajan tapaan selitettyinä, että miten niitä on mahdollista lukea sairastumatta tai jaksavaisuuden loppumatta. Ja sitten jos joku vielä vaivaisi noilla aiheilla, niin olisi kenties lista "muita sairauksia ja vaivoja", jossa vain linkit johonkin tavalliseenohjeeseen. Mutta jotakin arkista ok vaivaa voisi selittääkin, jos siihen on jokin hyvä kikka tai vanhan kansan viisaus, kuten vaikka flunssa tai tavallinen lasten ei-niin-vakava sairaus."

Mutta jollei ole niin varma, ettö haluaa mainostaa olevansa juuri tuossa ammatissa, niin sitten sellaisia linkkejä ja etnekääntekstäje ei kai kannata tehdä. Haaveammattiin vaihtamisesta, vaikkapa jo tänään, blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi lahjakkuuden ja taitojen oppimisen ohjeineen ja sosiaalisen lokeron vaihdon neuvoinbeen.
"

lauantai 26. elokuuta 2017

Virvatulten perässä juoksemisesta

En tiedä, kuinka isolle osalle ihmisistä Suomessa käy niin, mutta joskus tuntuu, että tavoitteet joita mainostettiin elämän suuriksi päämääriksi ja kiinnekohdiksi, elämänlaadun luonnollisiksi peruselementeiksi, onnen lähteiksi, niinovatkin jotenkin lättäniä, virvatulia tai jäävät käytännössä uottumattomiin, vaikka ensin olivat käden ulottuvilla, niin kuin vaikka omistusasunto, puoliso,perhe, työ, ym. Useassa näissä on tekemisentavasta kiinni, mikä lopputulos onnen ja vapauden kannalta syntyy. Hyvistä tekemisentavoista olen kirjoittanut hyvin monta ohjetta, katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html . Monessa haaveessa on ero ensikertalaisen ja työlääntyneen tai urautuneen välillä olennainen: ensikertalaiselta asia täyttää koko kapasiteetin ja sopii lokeroonsa, mutta tottumuksen myötä juttu ont utumpi ja vähemmän kiehtova, jolloin olisi tärkeä, että olisi muutakin elämää mutta toisaalta esim. vaihtelevasti aikaa ja energiaa panostaa myös tuohon hyvään juttuun. Myös ensikertalaisten mainostamat jutut ovat usein tuollaisia, hienoja, mutteivät tarjoa jatrkolle muuta kuin hyviltä vaikuttavia arvauksia. Olennaista on ero osan kapasiteetista käyttämisen ja koko kapasiteetin tarvitsemisen välillä ihmisestä toiseen. Esim. ulkomaalaiset krronisessa flunssassaan tai helteen laiskuuteen tottuneina saattavat olla kovin pienikapasiteettisia, kun taas terve Suomen ilmaston osaava koulun käynyt käyttäisi samaan asiaan vain osan kapasiteetistaan ja tarvitsisi paljon muita virikkeitä ja vaihtelua.
Ostoksissa onnistuminen on myös tärkeä taito, katso http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html . Siinä olennaista on paikkakunta, jolla asuu tai lomailee: se luo ihan erilaisen tarjonnan, eri tavoite-elämäntapaan sovitetun, eri taitoja tukevan, eri asioihin tutustuttavan, eri puolista pois luistavan.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kaupoista, myymisestä ja yrittämisestä

Tässä kun olen asunut Savonlinnassa, missä on kovin taitavasti pidettyjä kauppoja, ja toisaalta joskus seurannut Postin yrityksiä myydä postipalveluja, niin on tullut mieleen, että pääkaupunkiseudulla ainakin olisi paljon opittavaa savonlinnalaisista taitoista kaupan, markkinoinnin ja yrittämisen saroilla. Tässä linkkejä kirjoituksiini aihepiiristä:

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
ostoksissa onnistumisesta http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/tyossaan-kehittymisesta.html
lahjat ja taidot opt näin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html

Savonlinnalainen käsityöläinen, kauppias tms tuntuu tekevän satsauksen yläkanttiin hintaan nähden, mikä toisaalta tekee hänen työstään antoisaa ja kiinnostavaa ja toisaalta tuo hyvän laadun ja hyvää mieltä asiakkaille jälkikäteen, mutta joskus vaatii asiakasta uppoutumaan aiheeseen enemmän saadakseen koko hyödyn.

** *
Tää on vitsi. Kun tuosta tuli mieleen, että olisi hyvä, jos vanhukset toimisivat hyvin osaamiensa tuotteiden sisänostajina ja testaajina, niin tuli mieleen, että mitä kävisi, jos laatisivat käyttöohjeen jollekin laitteelle: Käynnistä painamalla napista On. Näyttöön syttyy valoja teksti:
- Katsotaanpas, vähän kestää, mutta nyt tulee teksti, mitäs siinä lukeekaan:
 "Käynnistä painamalla napista On. Näyttöön syttyy valoja teksti:"
Joku vasta opinnoistaan tullut tai joku työhönsä kyllästynyt oli seurannut ohjeita laatiessaan käyttöliittymää.
Tämä työntekotapa on ihan toinen, paljoon ymmärrykseen j apaljoon satsaamiseen perustuva, siis mielenkiintoon perustuva, ei työteliäisyyteen vaan sukelluksiin kiehtoviiin aihepiireihin ja elämänkokemukseen pohjautuvaa, vuosien harrastuksen myötä esim. valita yksittäinen tuote tai tiettyyn tarkoitukseen tuotteita.

tiistai 22. elokuuta 2017

Urautumien korjaamisesta loman, taiteen, uskonnon ym avulla

Lainaus blogistani http://savolaisuudesta.blogspot.fi

"Urautumien korjaamisesta lomalla
Uutiset Turun puukotuksista laittavat miettimään eroa Turun tai pikemminkin pääkaupunkiseudun, josta olenkotoisin, ja Savonlinnan välillä. Savonlinnassa on jotenkin suojatumpi olo. Yhdistän sen ortodoksisen Uuden Valamon luostarin läheisyyteen reilun sadan kilometrin päässä Heinävedellä.Mutta voi se johtua siitäkin, että Savonlinnan vetovoimatekijät ovat lähempänä omia haaveitani. Mutta niin, Turussa on laaja koulutettu teoriaperspektiivi jatkuvasti käytössä ja ateistisuutta tavoittelevien kanssa käy usein niin, että jos on jossakin taitava, heiltä yli hilseen menevä, niin karsivat moiset varmuuden vuoksi pois, jotta pääsisivät uskonnosta eroon, ja niin perspektiivistä jäävät kaikki hienoudet ja taidot pois eikä vain uskonnolliset. Kun taas sitten uskonnon kanssa käy niin, että on yhteisössä jokin taho, jokin laajalti kannatettu suuntaus, joak käskee katsomaan urautumien lisäksi myös muun elämän, elämänviisauden, viisauden, käytännön asianhaarat, muiden elämänalojen taidot yms ottamaan huomioon, koko ajan etsimään parempia vaihtoehtoja etenkin sinne, missä ainakin osa kaipaa parannuksia. Eli jäädään paljon korkeammalle taitotrasolle, kun on Savonlinnassa uskonto, taide, mummola, luonnon viisaus ja kulttuurien kohtaamiset ym matkailussa. Osataan korjata urautuneiat kohtia viisaammiksi, mikä on hyvä matkailuvaltti vapaa-ajan lomamatkailupaikkakunnalle."

maanantai 21. elokuuta 2017

Worker with no experience of life wanting to broaden one's view

It came to my mind that in Asia maybe many work a lot but get no experience of life. There isn't much else in their life than first studies and then working, maybe cooking and reading newspapers and magazines too. So how to start if one has not much experience of life but wants to broaden one's sphere of life? Hobbies are a good start! In them one studies some area of life that one is sincerely interested in and does that in free time ways, kind of finding more room for oneself. Hobbies are typically on a different area of life than work and offer so refreshment and not just things to do. In Finland a typical hobby group meet once a week for some months. That isn't much time away from one's working life, but offers skills for life. It is important to choose a hobby that one finds fine and enjoyable, that one is sincerely interested in and finds refreshing and fascinating. In such one's whole capacity opens to learn new things, to be more alive, to find one's own ways in life and teh real ground for one's skills. It is good to have several hobbies. You can try some and continue after half a year only in those which you enjoy and find fascinating, which bring positive variation to your daily life. First find course advertisements: what can one study, when do courses start,w here and what it costs, do you suit them by your starting skill level, but notice also what other courses you like, etc. Then you have already some idea of the courses. Then you can go to some happenings in which people tell about such areas of life, courses etc. Or at least find brochures of nice fine things, which you can keep as souvenirs, as a future goal for your life and as a subject to talk about, even if you did not manage to go to them in the first try.
One can also go to happenings, for example to music concerts of the types of music that you happen to enjoy. They offer enjoyable variation to working life and a taste of what different areas of life feel like, would one be interested them: sometimes?, as hobbies?, as one's inclination?, as the type of skills to cultivate for one's dream job? About changing to dream job, see my blog http://todreamjob.blogspot.fi . And about getting more free time, see my blog http://workandfreetime.blogspot.fi .
If you would like to go to different types of places, ick ones that you like and whose values you admire, so that you are likely to get along and find real treasures from their wisdom and ways. Similarly with new types of peole to get to know, but take care of safety, since all do not like very work style people hanging around.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Koulutuksen robottimaisuudesta ja viileyden vaikutuksista ryhmässä

Monella on tuntunut olevan koulumainen perspektiivi kuin viivoja vain, jotenkin ankea ja korjautumaton, kuin robottimainen. Se muistuttaa sitä, mitä käy laihduttajille ja lämpimistä maista Suomeen keväällä tuleville: luulevat olojaan lämpimämmiksi kuin mitä ne sitten ovat ja niin heidän elämisensä menee jotenkin ankeaksi, tiuskivan voimattomaksi. Ankeudelle on tyypillistä, ettäperpektiivi on jotenkin lätytänä, ei niin viisas, tunnelmaton, ei oikein kanna, räsähtelee rikki eikä oikein korjaudu niin helposti kuin tavallisesti lämpimämpänä. Kouluperspektiivissä on tuota samaa. Voiko olla, että koulussa on liian viileää? Ehkei sitä niin huomaa, jos on ryhmässä, joka luulee, että onok lämmin. Ja silloin kun istuu paikoillaan, niin jumittuu perspektiivi sen sijaan, että eläsi ajatusten ja mielitekojen mukaan kuin kesätuulen leyhyttelemänä, niin kuin kai lämpimänä omin päin puuhatessa käy. Itse olin kouluaikoina kuin unessa, jumittunut, olinko pitkittyneessä flunssassa oikeasti?

* * *

2.9.2017   Itseä tyhmempi seura, jota joku, esim. äiti, on mainostanut ihan ok'ksi ja jonka kanssa yhdessä, esim. hänen ohjauksessaan tai hänesä mallia ottaen, puuhataan, tyhmentää paljon, urauttaen tavallista paljon kapeampiin elämänuomiin, jolloin elämänlaatu kärsii kamalan paljon. Silti tyhmä, jolle koulu on sopivan tasoinen, saattaa pärjätä kouluasioissa ihan hyvin ja viihtyä, mistä syystä joutuu tai pääsee malliksi fiksummilleen, ja niin fiksumpien elämänmahdollisuudet kärsivät kamalasti. Näin käy myös, jos opettaja on tyhmä, esim. harjaantumisluokkaa käynyt tai kovin urautunut tätä nykyä. Pitäisi antaa fiksumpien oppilaiden olla kylliksi omalla tavalaan, etenkin tyylin,lähestymostavan yms henkilökohtaisten piirteiden osalta, jotta saisivat elintilaa edes hiukan niin kuin muutkin. Kouluopin perässä orjallisesti tekeminen ei ole elintilaa, jollei koulu ole itselle sopivan tasoinen ja kiehtova.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Koulu aikuisille

Lapsilla ja nuorilla tuntuu olevan epäonnea näin kouluvuoden alkaessa. Näyttää siltä, että ei-ollenkana koulumalliset äidit heitä kouluun pakottavat, lienevät ulkomaalaisia alunperin, summittain hahmottavia kuin jatkuvassa helteessä elänyt, eivät ehkä ole käyneet koulua ollenkaan itse tai ovat vieraantuneet siitä liikaa elämäntavoiltaan ja siksi kaatavat sitä liikaa lasten ja nuroten niskaan. Mahdollisuus oppia tarkkaan eikäs ummittain, ei oikeastaan liity vain kouluun vaan hiukan viileämpään kehoon ja polveilevaan liikkumiseen nähdyssä maisemassa, joka on aika viileä. Eli se liittyy sekä katseen tarkkuuteen, ympäristön hahmottamisen tarkkuuteen ja hienomotoriikkaan, joita tukee tunnelmataju: tuntemuksenomainen tapa hahmottaa vaikka, että tällainen, tähän tapaan elettävä sää tai että onpa ruuhka-aika.
Kouu onlapsille ja nuorille järjetön pakko, ei sitä luokkaa mitä järkisyyt ja tunteet tukisivat. Liian suuria pakkoja syntyy, kun joku, kai siis vanhemmat, sosiaalitantat, yms, mm työttömät ulkomaalaiset, ei tee jotakin ollenkaan, vaikka kokee sen tarpeelliseksi elämässä suuressa määrin, kuten vaikka, ettei lue koulukirjoja vaikka kokee kouluoppia tarvittavan elämässä. Sellaisia liian suuria pakkoja siis liennyttää, jso nuo jotkut, joilla se tarve on, käyttäisivät sen elämänalan opiskeluun edes kohtuullisen suuruisen ajan joka viikko pitkiä aikoja putkeen niin että ehtiuvät oppia paljon, viisastuakin. Esim. olisi aikuisille koulua tunti viikossa tai tunti viikossa pakollista opiskelumaista lukemista omalta taitotasolta niin, ettei jää heikkoja kohtia alempiin taitotasoihin, kullakin ulkomaalaisella. Pitkän ajan kuluessa se olisi jo ihan eri asia kuin ei ollenkaan.
Ja jos tämä esim. on huono järjestely joillekin, niin pitäisi olla monia eri vaihtoehtoja, esim. jollekin aikuiselle koulussa istumista, siis aikuisten koulussa, kymmenen tai kaksikymmentä tuntia viikossa. Tai jotkin pari kurssia kouluaiheissa, joilla kydä kummallakin kerran viikossa. Tai oppimateriaalia erilaisista lukutavoista esim. hidas tyytyväinen pojan lukutapa, joka ei socvi kaikille, tai vikkelään hahmottavan taideorientoituneen tytön lukutapa, jossa tarkkuus ja se, ettei jää osaamattomia kohtia perustaitoihin tai toisten ajattelutyyppien tunnistamiseen,olisi tärkeää. Ja jotakin elämänatvoista, jota tukevat havaintokykyä ja jaksavaisuutta, tervehenisyyttä.

tiistai 8. elokuuta 2017

Vaatteet ja omat elämänvalinnat

Vaatteista en niin tiedä paljoa, mutta mainitsen tähän muutamalla sanalla vaatteista ja sosiaalisesta lokerosta, kun nyt tulin tuosta siivoamisestakin kirjoittaneeksi.
Eri ihmiset ovat eri tapaan sosiaalisia. Se on osin elämäntilannekysymys, että mikä on heille sopiva sosiaalinen etäisyys kuhunkin ja mihin tapaan heille on hyvä olla sosiaalinen tai pois vetäytyvä. Nuorilla ihmisillä seura vaikuttaa paljon, kun ei ole vielä oppinut itselle sopivaa tyyliä ja lokeroa. Ne eivät ole suosittelukysymys tai neuvojen seuraamiskysymys vaan samantapaista kuin harrastusten valinta, että kivoja, hyvää elämää tuovia, elämänvalmiuksia kasvattavaa.
Vaatteita on erilaisia eri elämänalojen harrastajille sekä eri arvoja kuvastrelevia, esim. mihin tapaan puolustautuu, mitä ryhtiä kaipaa. Mikä taas on vapaa-ajan huvi, lokero, johon mieluusti lipsahtaa ja josta mieluusti saisi työnsäkin.
Vaatteita on myös eri tekemisentapoja arvostaville, esim. kuivantyyliselle, mukavuudenhaluiselle tai näköhahmotuksen tarkkuutta suosiville. Tekemisentavat ovat yleensä elämänalueesta, käytetyistä taidoista, seuraavalle taitotasolle hyödyllisistä hyveistä ja mukavuusalueesta kiinni. Vaatteiden tehtävänä olisi auttaa itselle sopivaan elämään ja saada muut kohtelemaan edullisesti, siihen suuntaan tervehenkisesti vieden.

Siivoamisen määrästä

Sanotaan,e ttä tropiikissa on kamalasti pöpöjä ja siksi tarttee pitää koti tiptop koko ajan ihan siivottuna, kemikaalein puhdistettuna, mikä ei taas viileässä ilmastossa ole terveellistä, kun ihan antiseptisessä kuten pakkasilma ei ole iholle hyvä asua, ei kai muutenkaan terveellistä esim. mielialalle.
Usein ihmiset yrittävät tehdä kaikenkattavia ohjeita, että miten pitäisi asuaja minkä verran siivota,mutta noissa asioissa on monta henkilöstä riippuvaa piirrettä, joiden myötä siivoamisen määrä ja tyyppi kuuluu olla ihan erilainen.
Esim. jos jollakullaon mielestään mukavia sanomalehti- ym paperipinoja mutta asuu hajamielisesti, niin kenties siinä teekupposen kanssa tossutellessa jokin paperi putoaakin, ja jos on kömpelö ja paperi ei ole tärkeä, niin kai se on vain pehmeä jalan alla, ei ole tuota ihmistä haittaava piirre. Jos joku sen sijaan siivoaa rivakan piittaamattomasti kotoaan tai työpaikalla osan paperiroinasta ym tavarasta pois mutta osa jää, niin jäljelle jäänyt on rikkonainen tunnelmaltaamn ja juuri niitä vanhimpia eniten huonoksi menneitä papereita, roskia ym, eli kovin epäviisas jättää, kun ei se ole mihinkään tekemiseen, asumiseenkaan hyvä tuolle, mutta toisaalta hän ei aki niin häiriinny siitä kuin muut, kun se on hänen oma tapansa tehdä ja se kai merkitsee, ettei hän huomaa sellaisia asioita kuin että mikä kiva tekeminen tässä oli kesken tai kuin muistona jäänyt versus että roskien rippeitä vain, ja niin hän ei kai perusta tekemisiään ja elämistään sellaisiin asioihin, kuten monet muut taas puolestaan tekevät.
Jos sitten miettii sitä, että mikä määrä tavaraa saa olla huoneessa esillä, niin se riippuu paitsi käyttäjästä, myös vuodenajasta yms elämän kuvioista. Helteellä hahmottaa asioita summittaisemin kuin muina vuodenaikoina, ja niin ei saisi olla niin paljon tavaraa esillä eikä se saisi vaatia niin paljon miettimistä tms hahmottamista kuin muina vuodenaikoina onkiva. Muttei kaiole velvoitetta laittaa kotiaan erityisestihellettä varten.
Ihmiset tarvitsevat sekä virikkeitä että rauhaa ja tyyntymistä. Jotkin tarvitsevat mota esinettä, kuvaa, aihepiiriä elämässään ja joku vain yhden suuren  plus peruselämiseen tarvittavaa. Ihminen, jonka katse ivlistää kuin tavaroiden ohitse niitä ymmärtämättä, että mitä ne ovat, oppii huonoja tapoja tekemisiin, olemaan katsomatta, kun taas kyllin simppeli sisustus, jotta katsoo mielellään puiden oksia yms monimutkaista tervehenkistä, tekee käsityskyvyn ja huomiokyvyn paremmaksi. Toisaalta toinen perheenjäsen saattaa tarvita enemmän virikkeitä katseelleenkin ja viihtyä eri aihepiirien parissa, mistä syystä on hyvä, jos kullakin on oma huone tms oma soppi, esim. verhon tai sermin katveessa.

Koulun tarpeen analysointia

Koulusta tulee mieleen, että joku lasten vanhemmista tai näiden tuntemista ammattilaisista, jolla oli houno pää, tuumi, että jotakinkoulun tyyppistä kyllä tarvitaan, ainakin jonkin verran jossain vaiheessa, laitetaan siis lapset kouluun. Ja niin siellä istuvat 9 tai 12 vuotta putkeen kaikki kouluvuoden arkipäivät, vaikkei oikeastaan ollut perustetta päättää mitään niin suunta työputkea, niin totalitaarista käytäntöä. Siinä, missä ajattelukyky tai elämänkokemus loppui,käytti totalitaarisenalinjausta, jonka oli huomannut aiemmin joissain tapauksissa pätevän, vaikka oikeasti siihen ei olisi saanut päättää mitään, kun ei kerran osaa, vaan olisipitänyt antaa asialle aikaa hautua, eri ihmisten löytää uusia huomioita siihen, mikä olisi lapsille ja nuorille hyväksi.
sama virhe tulee, kun joku äiti tms miettii, ettei ole kiva, joslapset ovat kokoajan jaloissa, laitetaanpas siis heidät kouluun. Jos lapset halutaan pois jaloista, esimleikkikenttä, nuorisotalo, kaverin koti tai joskus mummola olisis iihen parempi paikka, samoin harrastukset. Ei ollut mitään syytä päättää siihen niin ikävää kuin kouluparemmille oppilailleon.
Kun mietitään jotakin noin suurta kuin että mihin lasten ja nuorten koko vuosi pitäisikuluttaa, niin siihen pitäisi porukalla keksiä monta hyvää ideaa, antaa niiden vähitellen muodstaa maisemakuvan siitä, mikä olisi hyväksi ja millaiset järjestelyt sitä tukisivat. Ja mikä taas on ylimääräistä, liikaa jöötä.
Yleensä, kun miettii jotakin, niin rakennetun ympäristön ruutumalliset hahmot, suorat viivat, lättänätpinnat yms eivät ole hyvä'ksi ymmärrykselle, jos niitä samalla katselee tai o juuri ylen määrinkatsellut tai miettinyt niitä. Sen sijaan pitäisi katsella luontoa. Hyvä on metsämaisema tai yksittäinen kasvutavaltaan näkyvissä oleva oksa, jonka rytmit ovat luonnolliset, vähitellen tilanteet kehittyvät toisikseen niin kuin oksaan vertaamalla voi huomata, ja tunnelmataju ja tunteet sekä elämänviisaus ja maisemakuva ovat mukana.

10.8.2017   Luulen, ettei kouluun tehtäviä muutoksia ole hyvä suunnitella silloin juuri, kun koulut alkavat,s illä suunta on silloin koulutyöhön pakottamiseen päin, mutta jos on hyviä ideoita kesäloman jäljiltä, niin niitä on toki silloin hyvä tuottaa vastaisen varalle. Koska muutosten on tarkoitus olla järkeviä ja ylipäätään hyvälaatuisia, siis koulun ja opiskelun parantamisyritelmiä, lasten ja nuorten elämän parantamisen tapoja, niin niitä olisi kai hyvä tehdä silloin, kun koulu sujuu tavalliseen tapaan omalla painollaan, siis kai etenkin keskellä lukuvuotta melkein milloin vain, muttei esim. ihan kesälomaa aloitettaessa, sillä silloin ne helposti vesittyvät siihen, että no, nythän on tämä loma jo ihan kohat tulossa, tehdään erilailla nyt ja sitten taas ensi vuonna samaa vanhaa koulua.

Onko niin, että koulujen alun lähestyessä vanhemmat tuumivat, että "jaa-a, koulut taas alkavat, pitääpä varmaan meidänkin laposemme sinne laittaa", siis toimivat yleisten tapojen mukaan, sen sijaan, että olisivat jotenkin erityisesti meittineet asiaa. Ja niin lapset laittaa kouluun jonkinlainen ymmälläänolo, taju, että jotakin pitäisi oppia mutta miksi juuri koulu, sitä ei tiedä, ja aikataulu: kalenteri, lukujärjestys tms mielikuva, joka määrää ajankohdan, ja sitä opettajat sitten käyttävät vanhempien perspektiivinä: jonkinlaista ruutumallia että kalenteria minä vain mietin. Ja lasten perspektiivinä käytetään jonkinlaisia ekakertalaisen merkintöjä, että näistä oli puhetta ja noista, ei edes viikkoa tai muutamaa myöhemmin kokeen tienoilla ollutta, että tällaisista asioista oli puhe tunneilla. Ja niin tulee kamalan lättänä perspektiivi lomalaisen viisaan perspektiivin tilalle jo siitäkin. Koulun alkaessa pistää silmään meiningin lättänyss: kouluun pakottavat etenkin ne, jotka aikanaan kävivät harjaantumisluokkaa tai joilla oli huonoja numeroita paljon, pakottavat kaikkia lapset eikä vain tuttuja. Eli kouluun pakottava perspektiivi on paljon tyhmempi kuin useimpien lasten omat perspektiivit. Siksi kai koulun parantamista pohdittaessa olisi iloa jostakin keskusteluryhmästä tms, mihin koululaiset saisivat pitkin vuotta esittää omia parannusehdotuksiaan, ratkaisujaan ja toiveitaan, toki myös korjattavia ongelmia.

Onko vanhemmilla liian vähän opetustaitoja ja kommunikaatiotaitoja, ja sosiaalista kautta oppimisen taitoja, kun heidän oma kiinnostuksensa kouluaiheisiin kääntyy muka näkemykseksi, miten lapsen kuuluisi opiskella, sillä eihän vuoden tai vuosien puurtaminen ole ollekaan sama kuin aina joskus vartin verran lasten myötä kouluaiheisiin uppoaminen? Joskus tulee olo, että vanhemmat olettavat lapsen oulutyön myötä löytävän inspiraation ja oppimisen ilon, mutta nehän ovat tyypillisiä kovin lyhyille hyvin sujuville opiskelutuokioille, esim. 5 tai 10 min. Ja pitkään puurtaessaan taas tylsistyy. Jos ymmärtäisi, että eri taidot perustuvat eri elämänalueiden varaan, täytyy huomata taidossa olennaiset seikat ja olla hyvin sen tekemisten eri puoliin virittäytynyt, niin ehkä sen tajutessaan osaisi arvioida paremmin, mitä tahtia kukin oppii ulkoa luettavia asioita ja miten paljon tavallisissa taidoissa tapahtuu muutosta. Kaikki muutos ei ole parempaan päin, sillä lomalainen on tavallaan osaavainen ja koulun urauttama taas voi olla tyhmentynyt eikä oikein taitojensa vireessä.

Asiat, joissa onpaljonpakkoa muttei ainakaan koko matkalta kyllin hyvö ymörrys mukana, pitäisi tokaisujen sijasta kommunikoida selkein selostuksin kerta toisensa jälkeen, selventäen muita asianhaaroja myös, jotta tyhmäkin, laitosmainen pää tai pihalla oleva ulkomaalainen tai ihan eri mieltä oleva tai eri mieliteot omaavakin ymmärtää ja saa asiat oikein. Esim. ei pitäisi sanoa, että "koulunkäynnissä on iso järki", kun siinä harjaantumisluokkalaiset ym laittavat juuri fiksuimmat käymään koulua, vaan pitäisi sanoa, että jos koulussa istumiseen/opiskeluun on jonkinkohdalla kovin vahvat järkiperustelut, niin tämän olisi itse käytänä koulua tai opiskeltava kouluasiaa, kun taas jos oma järki on parempi kuin koulun järki ja koulussa tylsää, niin olisi aihetta tuon ihmisen lukea omin päin, vaikkapa kaupunginkirjastossa, olematta liiaksi sidoksissa kouluun, olematta tavalliseen koulunkäyntimuotoon pakotettu.

11.8.2017   Kouluun ei pitäisi pakottaa idioottimaisin syin tai idioottimaisen ajattelutyypin vallalla, vaan pitäisi pitäytyä kunnolliseen, mieluusti vähintää yhtä hyvälaatuiseen kuin lasten oma ajattlu kesäloman lopulla, vaikka se tarkoittaisi pitäytymistä perusteluun "jotain oppia elämää varten olisi hyvä saada", mutta kuinka paljon koulussa olisi istuttava, on sitten eri kysymys, kaii käytännössä tavan mukaan määräytyvä, mihin yritetään saada terveen järjen toivomia variaatioita.

 Jos kouluun joudutaan siksi, että olisi hyvä jotakin opiskella ja siksi, etteivät vanhemmat osaa, voi tai halua työnsä lisäksi siinä ohessa luoda uudenlaista tapaa opiskella ja elää lapsuus ja nuoruus, niin silloin koulujöön ei tarvitsisi olal niin suuri eikä idioottimainen vaan summittainen, ja kuuluisi kehitellä uusia parempi variaatioita koulunsta niin, että eri oppilaat voisivat opiskella ainakin osin eri tavoin, ja silloin olisi olennaista, että olisi teitä muunlaiseen opiskeluun, esim. vihkosia, että näin opiskelen kouluasiat omin päin esim. kirjastossa., tms oppaita teitä luomassa, ym esitteitä, esittelyjä tms mitä nyt tarvitaan niitä luomaan. Eli jos tiet olisivat valmiina, elämänmalli olemassa ja turvallinen, niin kenties silloin voisi noita yksilöllisi variaatioita olla paljon helpommin, vapaammin.
Jos ja kun opiskelutavan pitäisi olla lapsen tai nuoren omien tarpeiden mukaan, nuo ohjevihkoset yms pitäisi luettaa lapsella tai nuorella itsellään eikä antaa hänen vanhemmilleen vain. Koulun tulisi tarjota nuo opiskelutiet, ja kirjastin yms yhteiskunnan, ei vanhempien toiveiden niinkään juuri.

12.8.2017   Jos ja kun lasten tyyli näyttää siltä kuin koulu olisi teknistä ja tylsää, merkitsee se, että lasten oma taitotaso objektiivisessa ajattelussa on paljon korkeampi kuin kouluopetuksen käyttämä jäsennystapa, eikä koulua niin ollen pitäisi pitää sopicvantasoisena ja haastavanakin, positiivisia tunteita herättävänä, kun se on sitä vain heikoimmille oppilaille. Kouluopetuksen syvällisyyttä tulisi kasvattaa olennaisesti ja jäsennystavasta tehdä paljon vähemmän tekninen mutta niin, että asian ymmärtää eikä olepuppua. Ei ole mitään järkeä vaatia koululaisia tyhmentymään teknisiä juttuja viisaina pitävien tasolle!Insinöörialojen taitojen oppiminen ei vaadi teknisyyttä vaan kuvallista hahmotusta ja konkreettista objektiivisuutta.

Kamalan jöömäiset käsitykset siitä, että koulua pitäisi käydä, ovat kai yleensä aivan liian tyhmien käsityksiä eivätkä kuulu kuunneltaviksi. Sen sijaan tavallinen näkemys on, että jotakin oppia pitää saada ja että olisi hyvä lapsilla ja nuorilla olla paikka, missä viettää turvallisesti päivänsä ja saa ruuan. Se, että ihan kaikki pitäisi opiskella, vaikka olisi aivotonta, on kai opettajan työnteon yksi tavoite, josta hän pitää kiinni, koska ei tiedä, miten muuten voisi sanoa pitäneensä tunnin ja ansaitsevansa palkkansa. Oppisisällöistä taas päättävät kai opettajat eli opettajan työhön urautuneet ja motivoituneet, eivät niin laaja-alaisen yleissivistyksen ja hyvän ymmärryksen perspektiivistä vaan haalien töitä omalle alalleen.

Kouluopetusta suunniteltaessa olisi olennaista ottaa tervejärkisesti huomioon se, että monella oppilaalla on kesälomalta tullesa parempi pää, enemmän ratkaisuja keksivä ja elämänviisaampi kuin keskellä kouluvuotta. Koulu ei siis ole kaikessa ajattelun taitojen opettaja vaan ainakin joillekin riippakivi, ajattelun osa-alueiden huonontaja. Ylipäätään pitäisi miettiä sitä, onko urautunut työnteko se, mitä halutaan tukea, vai olisiko terve järki pidettävä mukana. Kesällä mietitään asioita näkemyksellisesti, kun taas urautunut koulupää käy niitä läpi tekninen yksityiskohta kerraan, mikä ei ole motivoivaa, kun juuri on oppinut ajattelemaan omin päin, löytämään ratkaisuja elämänymmärryksen kanssa sovussa eikä liikaa yhteen oppiaineeseen kerralaan rajoittuen, ulkolukuun tyytyen. Kunnollisen objektiivisen ajattelun oppimisen ohjeita olen kirjoittanut blogiini http://pikakoulu.blogspot.fi .

13.8.2017   Jos lapsi tai nuri kärsii koulusta, niin jotkut vanhemmat ajattelevat, että hyvähän se on elämässään jotakin myös kärsiä, niin se jalostaa. Mutta eihän kärimyksen kuuluisi olla kokoaikaista eikä sen kuuluisi kohdistua muutenkin viisaimpiin vaan niihin jotka ovat tökeröimmin toisia huomioonottamattaomia, pahantekoon ja pahantahtoisiin, vaikka pahantahtoisuuden syy kai usein on joissakin eturistiriidoissa, kateudessa ja sosiaalisissa solmuissa sekä elämänviisaudenpuutteessa. Sitä paitsi koulun tehtävä ei ole kärismyksen tuottaminen, ei sitä saa sellaiseksi muuttaa! Olisi sen sijaan korjattava epäkohdat, tehtävä variaatioita oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioonottamiseksi.
Usein kun lasta tai nuorta koulu painaa, vanhemmat suhtautuvat kuin se olisi tervehenkisen rasituksen tuomaa väsymystä, vaikka se on yleensä seurausta siitä, että koulun tuoma rasitus on vääräntyyppinen, liian aivoton. Silloin kai harrastukset ja vapaa-aika voivat saada elämänsisältöä tervehenkisemmäksi, enemmän tasapainoon yksilölle sopivin tavoin.

Opettajien tehtävä on vain järjestää koulu, lähinnä pitää tunnit. Mikään tervettä järkeä isompi jöö siihen ei kai kuuluisi kuulua, jonkinlainen terveen järjen vaatiman kunnioituksen tärkeitäaiheita kohtaan vaatiminen kai kumminkin, jotteivät lapset tai nuoret menisi ihan vailla tolkkua, kuin aineissa. Mutta jöötä tulee kai siitä, kun yrittää saada lapset tunnille ja tekemään läksynsä. Ikävää jöötä tulee yleensä elämässä järjestelykysymyksissä, kun jonkin käytännön jutun huolehtiminen sivutuotteenaan tuottaa jonkin vaatimuksen muille tai haitan tms efektin. Järjestelykysymyksen voi yleensä hoitaa terveellä järjellä ja terve järki pystyy ottamaan huomioon myös lapset, varaat vain heille kylliksi aikaa ja energiaa.

16.8.2017   Tuntuu, että näin kuolujen ekalla viikolla on kaikenlaisella elämänmakuisella kiltillä hyvällä elämällä epäonnea, kuin listittäisiin pois, ja rähähää-hähä valtaa kamalasti alaa. Voiko olla, että koululaisten isät sotkevat kiltin hyvän elämän ja elämänmakuisuuden laiskotteluun ja ymmärryksen pahoihin puutteisiin ja toisaalta poikien pahanteon ja pakottamisen elämässä oppimisen tarpeeseen, millä kouluakkoa perustelevat? Näissä asioissa tarvittaisiin hyvä koulujärken, arkijärjen tms kunnon perusjärjen mukainen maailmankuva, johon eri asiat merkitä selvästi, että mikä on mitäkin, sillä muutoin isät ym heikompiälyiset eivät pysy perässä vaan sotkevat asiaan tunteensa ja hukkaavat koko ajan ajatusten punaisen langan, luulevat asioita ihan toiselta planeetalta oleviksi kuin mitä ne ovat. Opettajista ei voi kaikessa ottaa mallia, isäkään, sillä opettaja ei yleensä ole tunneasioissa järkevä ja sivistynyt, vaan olisi kiinnitettävä huomiota siihen, keneltä oppii mitenmin hyvää järkeä missäkin aihepiirissä ja kenen vaikutuksen alaisena taas tekee isoja ajatusvirheitä. Ihmisiä ei matkita ulkonäön perusteella näytellen vaan tekemisten ideaa, elementtejä, tekemisentapaa, yleistä taitotasoa eikä taitotason aseman omaksumista ilman taitoja. Lapsilla on yleensä ihanok perusjärki, mutta aikuiset ovat laiskoja, kun ei ole heidän omasta elämästään kyse vaan jostakin vuosia kestävästä työtä vaativasta, ja niin aikuisilla on näissä asioissa usein kovin heikko ajatusten laatu ja monella myös heikko tai ihmiset ihan väärin tunnistanut moraali. Kun henkilöiden isoimmista ominaisuuksista on isoja väärinkäsityksiä, niin on yleensä sotkettu henkilöt, esim. siksi, ettei haluta uskoa, ettei oma lemppari olisi kaikista paras ja täydellinen muihin verrattuna. Siksi pitäisi henkilöt tunnistaa paitsi nimillään, myös sillä mistä heidät tunnetaan, minkä ikäisiä ja mitäsukupuolta he ovat, missä asuvat miten, mitä ammatteja, harrastuksia ja ominaispiirteitä heillä on. Ja tässä on huomattava, että jos isä haluaa kiertää aihetta, niin hän tarttuu kaikkiin sivuhenkilöihin kuin he olisivat päähenkilöitä a suuren mielenkiinnon kohteita kuin sadussa ikään. Silloin olisi kai myös aiheellista selittää, mihin järkeä elämässä tarvitaan, yms, ja miten ottaa keskustelussa jrkevyyden taso huomioon, sillä muutoin taas luistaa aihepiiristä kuin ei olisi koskaan kuullutkaan. Onkohan joidenkin miesten käsitys armeijasta, että hyökätään ei-armeijamaisten kimppuun? Ja armeijan sitten samaistaa miesten ammatteihin ja kouluun.Kokeekohan isä koulun koskettavan vaistoluontoaan ja tunteitaan vahvasti, olevansa syvässä liikutuksen tilassa sukupolvien kulun suhteen kun koulut alkavat ja hänen poikansa on myös koulussa? Jos poika kokee sen yhteenkuuluvuutena isäänsä päin,niin silloin pika myös tuntee sopivansa kouluun. Silloin olisi kai olennaista huomauttaa, ettei koulu ole sopivantasoinen tytöille, vaan tarvittaisiin fiksujen luokka tytöille, erilainen koulu tytöille, erilainen tapa aikuistua, esim. omin päin lukien ja harrastaen, itseän sivistäen ja terveesti eläen.
Ehkä kesä oli liian kuuma isälle ja hänellä oli kumma olo, kun sai syödä vainkevyesti. Koulujen alkaessa ilmat viilenevät ja se tuo paremman olon sekä mahdollisuuden syödä tavalliseen tapaan niinkuin pitää itselleen hyvänä. Ehkä isä sotkee tuon huojennuksen koulujen alkuun, kun myöhemmin kouluvuotena tuumii, että "mutta tuntui se niin hyvältä, kun koulut alkoivat, jotenkin silloint untui,e ttä se on oikein, niin kai se sitten on, vaikkei nyt olisi niin varma siitä.". Ehkä isän pää oli liian kuuma kesällä eikä hän pystynyt ajattelemaan kunnolla. Hän kaipasi selkeämpää päätä, joka on muina vuodenaikoina, ja sotki sen koulun vaikutukseen. Voi olla, ettei muissa maissa osata elää kesää niinkään hyvin kuin Suomessa, tai ainakin Suomeenmuttavat usein ovat niitä, jotka eivät osaa kuumia ja lämpimiä säitä niin hyvin kuin suomalaiset. Kesällä myös ajatellaan eri tavalla, luonnon vehreyden parantamalla tavalla ja lomalaisen tavalla. Se on siis eri asia kuin puskan plänttimäisyyden tavalla tms: luonto onviisas, viljelty ei yhtä lailla. Kesäajattelusta kunnolla objektiivisen tekee ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html . Olen myös kirjoittanut pitkästi vuodenajoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html missä yli 60 kohtaa kesäajan ongelmista eroon pääsemisestä, ja toki muutakin kesästä. Kuuma pää tosiaan on vältettävissä kesälläkin. Olennaisinta siinä on välttää teetä, kahvia ja ihan kuumia ruokia, ei kaloreita niinkään välttämättä, jollei halua, ja välttää seisomasta auringossa tma missä keho kuumenee. Hellepäivien iltapäivällä ja illalla pitäisi käydä uimassa, edes kahlata, ja varoa kuumenemasta sen jälkeen. Talvikaudella tosiaan on selkeämpi pää, mutta se johtuu siitä, että kesällä on ollut taitamaton ja pääon ollut kuumempi kuin pitäisi,minkä lähestyvän syksyn viileys korjaa ja samoin lämmönsäätelyä parantaa, kun kuljetaan enemmän, on enemmän vaihtelua eikä vain helle ja viileä tai ruoka ja taukoa syömisestä.
23.8.2017   Lähinnä kuuma kai tulee kahvista, joten kahviin tulisi kesällä lisätä kylmää vettä. Se on turvallisempaa kuin jääpala ja useammin saatavilla. Tai sitten kääntää kahvinkeitin pois päältä, kun kahvi on keittynyt, ja odottaa, että kahvi jäähtyy ennen kuin juo.
Blogini http://opisuomalaisuus.blogspot.fi lämmittelyohjeista:
"178. Luulen, että tropiikista kotoisin olevat ja kenties muutkin lämpimämmistä ilmastoista kotoisin olevat säätävät tavallisen kehonlämpötilansa jonkin verran liian korkeaksi, helle- ruoka- tai kahvipöytämäiseksi, jolloin liikkuminen on lösöä, jää helpoisti rauhallisesti paikoilleen ja hukkaa koko ajan lämpöä, kun keho hönkii sitä ulos kuin heti ruuan jälkeen. Sen sijaan liikkumisen kuuluisi olla mieliteko, luontevampaa liikuksia ihan vain liikkuakseen, vailla ajateltua idea, muististakaan haettua ajateltua tekoa, kuin olla ihan paikoillaan, ja keho ei saisi hönkiä lämpöä ulos ollenkaan, vaan tunteen ihon pinnan luona tulisi olla kiinteä, kimmoisa, jänteväkin eikä ollenkaan höyrymäinen tai kattilan mieleen tuova."
 

lauantai 5. elokuuta 2017

Itseopiskelun tiellä olevista esteistä

Minua on ihmetyttänyt, kun täällä, missä asun Savonlinnassa, on pihalla leikkinyt/mellastanut ehkä 12-vuotias poika, jolta tuntuu puuttuvan muiden lasten koulusivistyksen perspektiivi, laajempi maailmankuva ja sivistys kokonaan ja joka tuntuu opiskelevan tappokoneeksi. Onko tuo koulun opettajien käsitys siitäm itä lapset ja nuoret kannattavat, kun sanovat,e ttä on hyvä on, että on edes joku, jonka ei tarvitse kydä koulua? Koulun opettaja haluaa pakottaa tuolla tavoin koulun penkille, tekemällä varoittavan esimerkin. Mutta lapset ja nuoret tietenkin kannattavat sitä, ettei olisi koulupakkoa vaan vain oppivelvollisuus, mahdollisuus lukea kotona tai kaupunginkirjastossa. Mutta siitähän opettaja ei saa rahaa, niin opettaat sitten sabotoivat sen vaihtoehdon kokonaan pois. Ja kotona opiskelun kompastuskievenä on, että äiti tai isä ei ehkä käy töissä, mutta salaa sen visusti. Lapset ja nuoret tottakai kannattavat sitä, että jos koulussa on tylsää, jos jo osaa niin hyvin, ettei tee mieli jankata koulun tasoisia juttuja tuohon tahtiin kuin koulussa, niin saisi itse omin päin lukea nopeasti ja olisi sitten vaikka bussilippu koulun puolesta tms, jotta saisi säästyneellä ajalla mennä tallille, soittaa jotakin,harrastaa, ulkoilla, tms, niin kuin reilua ja ideana on Suomen lainsäädännössäkin. Juuri sivistyneimpien, viisaimpien lasten ja nuorten tulisi saada vapautus koulupakosta ja noudattaa vain oppivelvollisuutta! Itseopiskelua ei ole tapana kutsua kouluksi vaan itseopiskeluksi tai omin päin lukemiseksi, kaupunginkirjastossa lukemiseksi tms.

Mutta pitää samalla varoa, ettei syö esim. kirjastoon tuotua ruokaa, juomaa tms, esim. jugurtteja, joista joku kertoo että joo, onhan ruoka koulussa, mutta tänään tuotiin näitä koulun keittäjien lähettämiä / itseopiskelijoille kuuluvia jugurtteja tänne teille välipalaksi. Etenkään, jos neovat hiukankaan auki tai ulkomaalaisen valmistajan,koska ulkomaalaisen tavallinen voi olla kamalan tokkurainen suomalaisen tavalliseen nähden ja itseopiskeluun soveltumaton. Ja myrkky samaten ikävä. Toisaalta on paljon aikuisia, jotka eivät ole käyneet koulua, ainakaan niin paljoa kuin minkä kokevat elämässä hyväätekeväksi, ja käyttäytyvät vastuuntunnottoman irrationaalisesti tavallista koulua puolustaessaan tai tavallisia elämänkuvioitaan puolustaessaan (esim. mitä heidän omat lapsensa tekisivät, jos ryhtyisivät hekin itseopiskeluun, tulisivatko päivällä kotiin käymään, kun äiti olisi valehdellut että se käy hyvin).
Toisaalta pitää itse niin kaukonäköisesti huolehtia omista ruuistaan, välipaloistakin, ettei nälissään tarvitse haukata jotakin vain, vaikka olisi epäviisasta.

Tuosta myrkytysvaarasta tai aineiden laittamisesta ruokaan tai juomaan tulee kai joillekuille mieleen, että pitäisi neuvoa lasta tai nuorta tekemään kaikki samassa kuin muutkin, mutta sehän kuulostaa kouluun pakottamiselta, on poliisiasia, rikos, jos niin neuvoo.

9.8.2017   Luulen, että jokin perustason sosiaalinen silmä puuttuu monelta nuorelta tai vanhemmalta, ja niin tulee niputettua yhteen oppilaita, joiden suhde opiskeluun ei ole samanlainen.
Tehtävät, jotka ovat mielekkäitä ja kivan tasoisia vaativuudeltaan itselle, ovat motivoivia, tuovat jopa inspiraation and tunteen, että tällaisia asioita kyllä tarvitaan maailmassa. Sen sijaan tehtävät, jotka ovat tylsiä, aivottomia, motivoimattomia, tuntuvat isona rasitteena ja saavat arvelemaan, ettei mokomille kuulu niin iso asema maailmassa eikä etenkään kuulu olla pakkoa uhrata niihin paljoa aikaa. Noille jälkimmäisille sopisi itseopiskelu: käydä omin päin hyvällä lähestymistavalla äkkiä läpi iso kasa asiaa ja lukea lisäksi jotakin itselle ylentävää, tasoa nostavaa, tenttiä vain tuo ei-niin-vaativa aines. Mutta jos kaverina on käytännönläheiosesti kouluun suhtautuva, siis kai sellainen, jolle koulu on sopivan käytännön tekemisen tyyppistä, niin sotkeeko tuo muuta elämää kaipaava parempi oppilas kaverinsa käytännönläheisyyden esim. käsitöihin yms, missä ei ole koulun tärkeyden huutamista sivuvireenä, vaikka se on juuri koulussa viihtymistä, koulun sopivuutta? Jääkö silloin oma tie muuhun elämään pois siksi, että kaveri on teoreettisissa aineissa eritasoinen kuin mitä itse on? Toisaalta itseopiskeluun kaipaava ei kai sovi hikipingonkaan kaveriksi, hikipinko, kun kai sopii kouluun. Mutta olisi tajuttava, että itseopiskelun tarve on juuri paremmilla oppilailla, ja esim. monet harjaantumisluokkalaiset ovat taas kouluun niin motivoituneita, että ihailevat opettajan ammattia suurena haaveenaan. Siksi ei kai käy niin, että isoin osa oppilaista siirtyisi itseopiskeluun, vaan pitäisi vain tarjota lisää eri vaihtoehtoja, eriyttää opiskelutapoja ja -paikkoja.

10.8.2017   Jos joku tuumii, että "jos ei koulua, niin ei sitten kirjastoakaan", niin sellainen henkilö on koulupakon kannattaja, luulisin.

24.8.2017   Vois kanssa tuumiam niin, että jos koulu on toisille ihan liian tylsää ja aivotonta, teknisen tyyppistä ja toisille ei, niin noille toisille käy tavallinen perinteinen koulu ja ne, joille koulu on tylsää, kaipaavat paljon nopeammin, esim. kominkertaista tahtia, etenevää syvällisempää koulua. Sitä ei kuitenkaan saisi kutsua älykkäiden luokaksi tms omituista luokitusta tuovalla ei-arkisella nimityksellä, vaan jos älykkäiksi ei yleensä mainita, mutta hyvät numerot mainitaan, niin se olisi parempai numeroita saavien luokka, esim. 8-10, vaikkeivät nuemrot olisi ainoa kriteeri, että kuka millä luokalla.

26.8.2017   Jotkut vanhemmat & muut aikuiset tuumivat, että vaikka itse olisi oppinut kouluasian hyvin, niin muut tarvitsevat kuitenkin koulua edelleen, ja siksi aikuisessa elämässä tarvitaan koulun arvostamista,suuntaa kouluun päin. Mutta juuri kyllästynythän alkaa yrittää pois koulusta, kun taas jos olisi lukenut kouluasian nopeasti, moninkertaisella tahdilla kevyesti omin äin tai kirjastossa, niin tuumisi kai paljon herkemmin, että hyvä, tarvitaanhan koulua, voin minä koulua tukea, kunhan kukin saa opiskella mielekkäällä tavalla.

* * *
21.9.2017   Haaveammattiin-blogissani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi on pitkästi sosiaalisen lokeron vaihdosta haaveammattiinsa päin, ja siitä kai huomio siitä, miten keskustelut usein menevät, olisi hyvä koululaistenkin havaita. ELi itsellä on jokin lempiaihe, josta haluaisi puhua ja jota ryhtyä harrastamaan. Siksi keskustelussa vastaa juu, juu, niin, niin siihen mitä yoinen puhuu itseään kiinnostavista aiheista, ja odottaa hetkeä päästä keskustelemaan lempiaiheestaan. Ja niin siinä sitten käy, että toisille lempiaiheita ovatkin muut aiheet ja niin he vastaavat, juu, juu, niin, niin tms sinun lempiaiheeseesi. Siis jos haluat ryhtyä harrastamaan jotakin, mistä vanhempasi tms tutut eivät ole niin harrastuneet juttelemaankaan, saati sitten näkemään vaivaa sen eteen, niin olisi harrastettava omin päin, harrastusseuroissa yms samoin harrastuneessa porukassa. Yleensä ihmiset olettavat, että toisella on mahdollisuus moiseen. Ja kommunikaatio menee pieleen juuri siinä, että jos toisella ei olekaan sitä mahdollisuutta vaikka piti olla. Eli useimmat rakentavat sen varaan, että lapsella ja nuorellakin on oma aikansa ja oma tekemisentapansa jopa koulussa, ei liikaa pakkoja. Siihen on kaikki sovitettu, sitä kautta ajatukset ja järjestelyt kulkevat. Niinpä kaikki lähtisi luultavasti toimimaan hyvin, jos vapautta olisi käytännössä sen verran kuin mityä oeltetaan. En oikein tiedä, mistä sen puute johtuu, johtuuko esim. ulkomaalaisista vaikutteista: helteessä elävät kaipaavat ihan toisenlaista elämää, ehkä se jättää sinunlaiseesi elämään, suomalaiseen tekemisentapaan liian vähän tilaa. Kanssa voi olla, ettei äidin "ei nyt, odota vähän" tarkoita, etteo saisi tehdä mitään odottaessaan, vaan että saisi puuhata omiaan, olla omaa elämänsisältöä, joka tuo jaksavaisuutta ja hyvää mieltä, vapaudent unnetta, myös arjessa joka kohden tai melkein joka kohden, niin kaikki tulevat paremmin toimeen sekä toistensa että koulun vaatimusten yms kanssa. Eli itseopiskelunkin voisi jotenkin omatoimisesti hoitaa, jos äidin kiellot eivät olisi totaalisia pausseja yms vaan voisi itsekin tehdä sitä sun tätä oman elämänsä eteen.

24.9.2017   Asuin nuorempana Helsingissä ja nykyisin Savonlinnassa. Helsingissä oli yliopisto kamalan tärkeä ihmisille, kun taas Savonlinnassa oopperajuhlat ja matkailu sekä mökkeily ja osin Uuden Valamon ortodoksiluostarin läheisyys, vaikka se onkin reilun 100 km päässä. Matkailupaikkakunnalla yritetään tehdä suuri parannus matkailijan elämään, vaikka ihminen on vain hetken paikkakunnalla: tarvitsee muistaa tulla ensi vuonna uudestaan. Toisaalta nyt postiluukusta tullutta Helsingin yliopiston lehden näytenumeroa relatessani en voinut olla miettimättä, että kuinka pönttöä ja samalla kuinka idealistista: lähestymistapa on ihan vain järjen perusasioita,e i näkemystä, ei elämänkokemusta tukena. Toisaalta, kun asioita vain ajatellaan, niin voidaan asettaa haaveita tavoitteiksi noin vain ja keksiä porukalla niiden suuntaan vieviä viisauden palasia, joita pääkaupunkiseudulla tuntui olevan monta. Ne eivät auta elämässä yhtä tehokkaasti kuin käytännön taidot mutta setvivät asioita jotenkin pohjia myöten,raahaavat kenties kolmanneksen tai viidenneksen matkasta ideaaleja kohden ja käytännön elämänkokemuksen myötä tulleen maailmankuvan heikkous jättää kelkasta, mutta ainakin tuo on nuorille ja ei-niin-viisaassa sopassa oleville ihan hyvä vaihtoehto.
Tuollaisia viisauden palasia olen koonnut blogikirjoitukseeni terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
 Sen mitälapsuudestani muistan, niin lapsilla oli ihan eri olot sen mukaan, millaiset vanhemmat heillä oli ja sopiko koulu heille. Yleensä kaikkien kanssa tulee paljon paremmin toimeen, kun noudattaa "Elä ja anna toisten elää"-sääntöä http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html (vaikken itse kyllä niin kamalan hyvin tullut toimeen, mutta joitakin vapauksia näin sain, jotakin helppoutta).

Yksi este koulun parantamisen tiellä ja itseopiskelun tiellä siis myös, on näköalattomuus, urautubneisuus, jota koulunkäynti tuo etenkin silloin, kun koulua vain jatkuu ja jatkuu. Siihen on kai syynä tyhmentyminen. Haaveammattiin-blogiani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi kirjoittaessani kiinnitin huomiota siihen, miten itseä tyhmemmän kanssa keskusteleminen romahduttaa tuon tyhmemmän lähestymistapaan ja niin elämänmhadollisuudet, joita itse tarvitsee ja joihin itse omin voimin yltäisi, jäävät pois. Juttelu ei ole niin vahingollista, koska siinä eivät molemmat käytä ihan samaa näkökulmaa kuin samaa työtä samaan tapaan tekisivät. Tyhmentyä voi opettajien urautuneen työntekotavan myötä, siksi että koulukirjat eivät tarjoa haasteita, joiden tasalle nousta, silloinkaan, kun kouluputki on tulevaisuudenkuva keskellä lukukautta, vaan tehdään tyhmällä tavalla kuin puolella mielellä, tai siksi, että  osa luokkatovereista, vanhemmat tai sisarukset ovat tyhmiuä tai käyttävät seurassasi palikkapäätä, vaikka tekevät muulloin myös muuta. Monimutkaisemmat hyvin hahmotetut tekemiset ja elämänalueet ja korkeampaa taitotasoa käyttävä seura auttavat jonkin verran: niiden voimin yltää parempaan ainakin hetken verran heti perään ja jos oma haaveammatti tai identitteetti muuten on noiden viisaampien elämänalojen niin pidempäänkin,mutta silloin eivät muut yleensä kai tajua lähteä mukaan, vaan pitäisi heitä jotekin musituttaa noista elämänalueista ensin.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Oppivelvollisuus eikä koulupakkoa

Liian koulunkäynnin ongelman tietenkin helpoiten kai ratkaisisi se, ettei lain mukaan todellakaan ole Suomessa koulupakkoa vaan vain oppivelvollisuus. Siinä on sitten käytännön hankaluuksia, jotka ovat kai erilaiset kuin mitä vanhemmat lapsilleen ovat väittäneet. Esim. äiti tai molemmat vanhemmat saattavat olla päivät kotona vaikka ovat aina väittäneet käyvänsä töissä. Eli tuollaisten seikkojen, että voiko kotona käydä päivällä tai lukea siellä, niin niiden hankaluuksien ja niiden saamien vaihtoehtojen kanssa on oltava tarkkana: ehkä ne ovat välttämätön edellytys sille, etteivät vanhemmat romuta mahdollisuutta lukea omin päin ja siis nopeammin. Yleensä on kai ajateltu, että lukea saa kaupunginkirjaston lukusalissa ja kouluateria on käytävä styömässä koululla ilman, että missään välissä käy kotona aiemminkuin koulupäivänä tuossa iässä olisi tehnyt. Siksi leikkikenttä, tai kenties nuorisotalo, olisi hyvä majapaikka iltapäivälle, samoin kai koulua käyvät kaverit. Usein kai ehdotetaan koulun kirjastoa lukupaikaksi, mutta se on kai liian koulumainen paikka omin päin lukemiseen ja kaikki ympäristön ihmiset siellä ovat urautuneet tavalliseen koulunkäyntiin, etenkin opettajat, keittäjät, siivoojat yms. ja saattavat siksi romuttaa omin päin lukemisen jatkumisen.
Koulukirjat ovat kivoja aikusille, jotak lukevat niitä pikipäiun. "Kiinnostavaa asiaa", he sanovat ja ovat siinä rehellisiä. Siksi omin päin lukeminen esim. kesäloman jälkeen suoraan aloittaen voisi olla kivaa ja sujua hyvin, paljon mukavammissa merkeissä kuin koulu, etenkin jollei tarvitse lukea koulutunnin verran asiaa kerralla vaan voi lukea vaikkapa muutaman oppitunnin asian kerralla vai mikä nyt mielihyvin sujuu. Asia tarvitsee jonkin verran kertaamista ja siksi olisi hyvä pitää lukemisen ja tehtävien tekemisen välillä yleensä ainakin puolen tunnin tauko muissa puuhissa, niin oppii, mistä muun elämän keskellälöytyy kouluasioiden muistilokero ja niiden tekemisen hyvä laatu taas. Koulun kiehtovuuteen on kai syynä se, että on kiinnostunut muustakin, tekee sukelluksia kaikenlaiseen kiinnostavaan, mistä voi oppia maailmasta mutta sivistyneen tervehenkisesti, esim. kuunnella radion asiaohjelmaa, lukea hyvästä tietosanakirjasta jostakin kiehtovasta aiheesta ja jäädä sitä hiukan sulattelemaan, lukea lehteä, sukeltaa kiinnostaviin maailmoihin hyvästä laadusta ja terveestä järjestä tinkimättä. Sillä tavoin tehden lähestymistapa opintoihin on parempilaatuinen, ymmärrys parempi ja huomio ei niin väsähtänyt eikä urautunut, ja siksi aikaa saattaa kulua vähemmän mutta oppia enemmän. Joskus on hyvä keskustella muiden kassa esim.  vanhempansa, ikätyoverien tai jonkun aikuisen kanssa jostakin opiskelemastaan aiheesta, niin saa siihen tavallista näkökulmaa ja käsityksen tavallisesta laatutasosta. Jotta omin päin opiskelu toimisi mielekkäästi, olisi oltava oppilaita parhaasta päästä hyvällä ymmärryksellä varustettu, niin koulu olisi mielekäs omin päin.
Kurssit olisi tentittävä koululla, kenties jopa tavallisina koepäivinä muttei kai välttämättä. Mutta jos oepttaja on laiska tekemään omia kokeita eri luokkien eri tahdissa ja eritasoisesti opiskeleville omin päin lukeville oppilaille, niin voi se olla iso käytännön este omin päin lukemisen tiellä. Siksi olisi kai hyvä tähdätä siihen, että osallistuu kokeisiin silloin kuin muukin luokka, vaikka olisi lukenut aiheen jo kuukausia aiemmin. Näin voisi lukea esim. joissakin kursseissa vikkelämpää ilman, että se toisi hankaluuksia opettajille.

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
"264. Jos tekee kaavamaisesti yhtä putkea vain, ei ymmärrys kehity yhtä hyväksi kuin monipuolisemmin samaakaan työtä tehden, saati sitten elämäntaidot laajemmin. Siksi olisi hyvä ihan tarkkaan viljellyn perspektiivin sijasta sallia elämänmakuisuutta, jotta näkee, missä mennään, ja jotta taidot kehittyisivät. Siis esim. ruokaa hämmentäessä ei hämmentäisi ihan tasaiseksi asti vaan jättäisi epätasaisemmaksi, työn jälkeä näkyviin, niin että voi sitten esim. huomata, että jos olisin laittanut sakeampaa, niin olisiko maku, näkö ja tuntu ollut parempaa, että on kirjoa ja näkee, missä kohden kirjoa on hyvä, koko ajan oppii jotakin uutta, vaikka muuten ei mitään muuten kuin muistelemalla toisia kertoja ja vertaamalla niihin muististaan, mutta silloin on voinut esim ravinnontarve olla erilainen eri tekemisten, sään ym olosuhteiden myötä."
Näin esim. kouluopetuksen laatua parantasisi se, että ainakin osa paremmista oppilaista lukisi omin päin ainakinosan kouluopista.

13.7.2017   Itseopiskelemisen tapoja on varmaankin erilaisia ja niinpä kannattaisi luokitella itse lukevat oppilaat ainakin muutamaan erilliseen ryhmään lukutapansa vuoksi. Koulua tylsänä pitävät hyvätoppilaat varmaankin ihan vain lukevat, eivät kamalan koulumaisesti eivätkä kai kamalan opiskelumaisesti. Sitten on niitä, jotka olivat ihan hyviä tavallisessa koulussa mutta jotka opiskelevat työmäisesti, koulua ja koulutapaa hyvänä pitäen ja heillä ei kai ole niin kovaa kaipuuta päästä tavallisesta koulusta eroon. Sitten on ulkomaalaistaustaisia tai esim. vanhempien puolesta osin eri kulttuuria olevia, joilla on taipumus joutua eri lokeroon kuin muut, jotenkin olla ymmärtämättä, miten tavallisesti piti tehdä, ja niin eksyvät myös omin päin opiskeluun noin vain kuin huomaamattaan, mutta heidän lukutapansa siis on erilainen. Sitten on niitä hitaampia oppilaita, jotka kannattavat tavallista koulua, ja itse opiskelu ei ole heitä varten, vaikka varmaankin he ovat opettajien suosikkeja, kamuja. Mutten varmasti tiedä, mitä näitä ryhmiäon, mutta ne kannattaisi kumminkin pitää omin päin lukemisen osalta erikseen, koska lukevat ihan eri opiskelutavalla ja eri motivaatiolla.

Koulua tylsänä pitävän kannattaisi huomata tämä koulun suhteen: ei kannata antaa sille tilaa loputtomasti:
Lainaus Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
"
* 446. Vanhasta alasta ei pääse kunnolla eroon, jollei lakkaa olemasta usein tekemisissä sen alan ihmisten ja sille alalle suuntautuneiden ihmisten kanssa, sillä mikä tahansa aihepiiri laajenee elämänalueeksi, jos sen ottaa fokukseen ja sille antaa tilaa sen, minkä se ansaitsee. Sen sijaan voisit napata joukon sinua kiinnostavia asioita tai edes ei-ikäviä asioita, olivatpa ne pieniä tai suuria ja tehdä niistä elämäsi fokuksen, elämäsi piirin. Jos esim. nappaat ihan vain jonkin asian, jonka tiedät, mutta joka ei ole aihepiiri elämässäsi, niin näet miten se ajatteleminen elämänalueena tuo sen arkeesi, esim. "paperiliidokit": luppoaikaa, paperia, lapsia, lapsuuden lennokkihaaveita, lentokoneita ja hävittäjiä, käsillä tekemistä, näppäryyttä, käsitöitä, lasten leikit, työhön kyllästymistä, venttaamista, paperista taitellut esineet, värillinen paperi ja askartelu, paperitöitä ja lukemista, opiskelua - kuinka usein tällainen henkilö törmää paperiliidokkeihin liittyvään aiheeseen? Entä sinä tavallisesti?"

Jotkin isät ja kouluun tykästyneet lapset tai nuoret kai yleensä vaativat koululle tuohon tapaan tilaa, että missä koulu vain tulee puheeksi, mihin se mitenkään voisi sopia, mutta sivuuttavat silloin sen, ettei se sovi kaikille eikä etenkään kaikkeen niille, joille se sopii huonosti tavallisestikin. Eli tuo on aivan liian paljon asemaa koulunkäynnille, ja tilalle kuulusikin oppivelvollisuus, joka salii itseopiskelun, sekä elämänkokemuksen ja yleissivistyksen kartuttaminen ja harrastaminen omin päin.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kesä ja työssäkäynti

Lainaus pitkästä vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html kohdasta "Jos kesällä huono tai kumma olo" :


"C4.   Jos kesä tuntuu jotenkin lättänältä ja vaisulta, se johtuu ehkä siitä, että sinun olisi pitänyt tehdä selvä ero työhön ja siihen liittyviin asioihin käyttämäsi ajan ja vapaa-ajan puuhien välillä, esim. aikatauluttaa työajaksi osa kustakin arkipäivästä ja muina aikoina järjestää jotakin toimeliasta kesäpuuhaa, esim. kesäretkiä, niin että on selvästi ihan eri aika, erilainen ajanjakso kuin työ, loma-aika voimia tuova rentouttava ja virkistävä.

C5.   Jollet tunnu saavan rauhassa nauttia kesästä, vaihda vapaalle, esim. selvästi lomavaatteisiin, ja mene ehkä johonkin kesätapahtumaan tai harrasta jotakin liikuntaa, sillä kesä on lomailua varten eikä vartin huilitauko työn välissä.

C6.   Kesällä jos on töistä tullessa jäänyt jotenkin niuho ja/tai urilleen jäänyt olo, joka ei sovi kesään, niin pitäisi ensin tarpeen mukaan ehkä huahtaa hetki, haukata jotakin ja juoda kylliksi vettä tms ja kenties nopeasti vaihtaa vaatteet lomailevampiin. Sitten heti perään puuhata tovi tai muutama jotakin,mikä on tavallaan työmäinen tekeminen, siis oikeaa tekemistä, johon uppoutuu, mutta selvästi vapaa-ajan aiheita eikä työn tyyppistä, niin pääsee irti työtottumuksista ja vapaa-ajanvieton aiheopiiriin. Eli esim. peli, jonkun vapaa-ajan huolehdittavan asian tekstin lukeminen urakkana, lehtijutun lukeminen vapaa-ajan aiheesta, jonkin vapaa-ajan asian huolehtiminen, jokin harrastus, jokin kesätekeminen tai ehkä kuunnella radiosta jokin kiva laulu. Sen jälkeen mieluusti ainakin hetken jotakin tekemistä, missä on reipastahtista liikuntaa, vaikkapa puutarhaan tai pyörällä käväistä jossakin ja jutella ihmisten kanssa ja/katsella vehreyttä. Loppuaikakin vapaasti mutta motivoidusti ja muiden kanssa yhteen sovittaen "Elä ja anna toisten elää"-periaatteella.

C7.   Jos kesä tuntuu tasapaksulta, mielenkiinnottomalta ja ehkä liian kuumalta ja löllöltä, niin olet kai ajatellut kesää pidempänä kuin se onkaan ja et ole poiminut tapahtumista, harrastusmahdollisuuksista ym ohjelmista niitä kiehtovimpia vaan ollut puolella mielellän liian monessa ei-niin-kiinnostavassa mukana. Kesä on hyvää aikaa kohokohdille. Vaikket pääsisi tosi kiinnostavaan tapahtumaan kuin vaikka kerran viikossa, niin kannattaa se kumminkin, vaikka matka niihin olisi pidempi. Silloin jos viikolla vaikka joskus käy lisäksi uimassa, niin piristää se mieltä ja tuo hyvää oloa sekä fyysistä jaksavaisuutta. Samoin vehreys tuntuu vahvemmin, jos on elämässä muutakin kiinnostavaa eikä vain aina samat pari hassua puuta tai pensasta ja päivät pitkät ei mitään tekemistä. Toimeliaisuus ja liikunta tuovat hyvää mieltä ja kihetovat asiat saavat elämän tuntumaan täydemmältä. Jos olet vaikkapa lomamatkalla mukana vain skriik skrääkmuiden seurana, et ole palsillesikaan niin hyvää loma-aikaa tuova kuin jos olet hyväntuulinen, reipas ja elämästä kiehtouutunut, sellaiseen muitakin reippaasti lähettävä."

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kevennyksistä

"

Onnesta itkeminen

Olen elämäni aikana ainakin yhden kerran itkenyt onnesta. Olin 13, kun syksyllä perheessämme juteltiin koiran hankkimisesta. Joululahjaksi sitten saimme kirjan villakoirista. Vanhempani olivat aina pitäneet kirjoja valtavan tärkeinä, elämään uomia avaavina. Ja niin kirjan saaminen merkitsi, että se tie oli perheessämme auki. En niin koirista triennyt, mutta kirjan kannessa oli kuvia villakoirista erilaisista eri tilanteissa, ja jotenkin se oli niin paljon paremman elämän oloista kuin koululaisen elämäni, että tavallaan itkin surusta tavallista koululaisen elämääni ja tavallaan huojennuksesta, kun puutarhakuvat koirineen olivat niin rennon huolettoman hyväntuulisen näköisiä: näytin tosiaan varmasti pääsevän parempaan elämään, yhdessä muun perheen kanssa ja siksi sitäkin varmemmin, olihan koiran hankkiminen heidän ideansa. Kesäloman alussa meille sitten hankittiin villakoiran pentu, tosin erivärinen kuin mistä oli ollut puhetta, ja se eli meillä kunnes kuoli 14-vuotiaana, puolet mistä ajasta olin jo asunut poissa vanhempieni luota missä koirat olivat.
Luulen, että Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi onnistuessaan synnyttää samantapaisia tuntemuksia: ovat tiet parempaan elämään auki ja jos itkettää, niin se, ettei ennen, vielääsken ja pitkääna iemmin, ollut niin.
Ikä kai on tuollainen ilmiö: saamme haaveitamme toeutettua, kun taitavampina pääsemme itse valitsemaan enemmän, eriytymään enemmän omakaltaiseemme elämään.
Vanhuksille http://harmaahapset.blogspot.fi ,
taitojen oppimisesta harrastuneille http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
ja omaa elämää lisää haluaville http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html ,
työn ikeestä vapaa-aikaa lisää haluaville http://workandfreetime.blogspot.fi,
sekä oma käsitykseni hyvästä elämästä, esim. kesäloman lopulla kuten tuossa laulussa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/04/onni-tekemisentapa-elinymparisto.html
ja hyvän elämän ohjeita monta tervehemnkisyyteen liittyvää http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
(ja yritelmiäni tautien parantamisesta http://parantamisesta.blogspot.fi  hakemisto ) 

* * *

Mitäs näitä muita ilonaiheita onkaan, mistä olen kirjoittanut? Olen paljon hyödyllistä yrittänyt laatia. On vaikka vuodenajat http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html ,
käytännön taitoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi ,
laulamisen ym taitoja http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi ,
tämä paratiisiaiheinen blogi http://paratiisiteoria.blogspot.fi ja parhaimpien linkkieni kokoelma http://joululahjoja.blogspot.fi
ja nimeäni klikkaamalla löytyy profiilisivuni blogilista, jossa on kymmenittäin eri aiheita.
Ympäristöasioihin jotakin avuksi olen kirjoitellut blogissani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi .
Masentuneille avuksi linkkejä on listassani http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi ."

Lainaus blogistani http://paratiisiteoria.blogspot.fi 

Yleistämisen taito, pomon työnkuva, ym

Kirjoittaelin tuollaisen blogimerkinnän http://ihmispaata.blogspot.fi/2017/05/yleistamisen-taito-ihmisiin-liittyvissa.html alkua :

"

Yleistämisen taito ihmisiin liittyvissä kysymyksissä ja objektiivisen ajattelun kyky

Lainasin kirjastosta kirjan pomoista ja toisen vähemmistöjen oikeuksista. Molemmissa aihepiireissä on jonkun huonon akateemisen ajattelukyvyn omaavan taitpumusta luokitella kamala määrä aivan erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä samaan lokeroon niin, että lokeron jotkin piirteet ovat joltakin yksilöltä tai ryhmältä nmallista kopioituja ja toiset toisilta, mutteivät koko ryhmältä, ja niin soveltaminen menee pieleen, kun yksilöt ja ryhmät ovat erilaisia. Tähän on syynä objektiivisen ajattelun kyvyn heikkous ja elämänkokemuksen puute. Tarvitaan laajempi objektiivinen ajattelukyky, jolla tehdä sellaisia jaotteluja ja luokituksia, joita filosofian alan keskustelun selkittäminen varmasti objektiiviseksi vaatii. Kaikkien ajattelukyky ei tähän yllä eikä nuoremman väen sosiaalisen kokemuksen määrä, mutta itse ainakin osaisin tähän jotakin malliksi tehdä laajemman elämänkokemukseni ja objektiivisenmaailmankuvani avulla.
Pomoja käsittelevän kirjan otsikoihin ensin kommentoisin: Miten pomon roolia voi selkeyttää? -> Pomo paapoja, siis tyypillinen naisihminen, joka saa ryhmän toimimaan hyvin yhteen, tai sitten vuosikymmeniä vanhemman ihmisen taitotason tapaan isoisämäisesti huolehtimassa nuorempien erilaiset tarpeet, sekä työn tekemisen että kehittymisen että yhteiskunnan toiminnan että sitä tukevan ymmärryksen ja toisaalta viihtyvyyden, jaksavaisuuden ja vapauden vaiuhtaa sen mukaan, mihin sopii. Tai sitten pomo on kellokone, kenties opetustaitoinen mutta lähinnä työvaiheiden huolehtimisesta vastaava ilman kummempia taitoja muuta kuin työnteko ja opetrus.
Mikä ihmeen (yrityksen) strategia? -> Ajattele yritysträ/työpaikkaa joulupukinpajana: se haluaa huolehtia jonkun asian aihepiirin hyvälle tolalle kivasti ja toimivasti, tehokkaan mielekkäästi työtä tehden, haaveiden tasolle työn tavoitteissa ja toetutuksessakin yltäen, ja mahdollisesti tulevaisuudessa uusia elementtejä työnkuvaan lisäten ja joistakin vanhoista urakoista eroon kasvaen."

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Lytyssä koulun kanssa ja tervehenkisyys korjauksena

Minua on ryhtynyt ihmetyttämään se, ovatko koululaiset, nuoret aikuiset ja kenties aikuisetkin monessa muussa maassa enemmän pulassa koulupakon yms ruodussa väkipakolla pitämisen kanssa, kun yksilöllisyydelle ei jää kylliksi tilaa. Oman kokemukseni mukaan sellaiseen on yleensä auttanut tervehenkisyyden painottaminen niin omassa kuin ympäristönkin elämässä, siis suomalaismallinen sivistys, terve järki, terveet elämäntavat yms. Terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista olen kirjoittanut blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html mistä noin sata ekaa kääntänyt englanniksikin, mihin linkki tekstin alussa.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kirjoitustaito voi olla yllättävän tärkeä

Olen tavannut kirjoitella paljon nettiin ja tavoitella mahdollisimman hyvää laatua: että olisi antoisaa, selkeää, helposti opittavaa, monelle sopivaa ja elämää ja maailmaa hyvällä tolalle vievää. Nyt sitten kun kirjoitin ihan arvossapidetylle kirjankustantajalle, niin siitä jäi jotenkin urautunut kirjoitustapa, en tuntunut jaksavan huolehtia muuta kuin asiasisällön: en luettavuutta enkä opin vaikutusta lukijan ja tämän ympäristön elämään. Mutta kamalan iso osa koulunja yliopiston oppimateriaalista on siihen tyyliin kirjoitettua: ei vain asia, ei esim. hyvää elämäntapaa tai elämänviisautta. Niin voiko olla, jos jotkin puolet työelämästä ja opinnoista ovat raskaita, niin ne ovat raskaita juuri siihen tapaan kuin minkä nuo asiakirjoittajat jättävät huolehtimatta? Eli kirjoitusten laadulla näyttäisi olevan olennaisen paljon merkitystä lukijoiden elämien kannalta. Itse opin kirjoitustaitoa mm maalaamisesta: ensin opettelin perustaitoja, mm näköisyyttä ja tunnelman saamista oikein, sitten etsin hyviä aiheita, olennaisuuksia, kohokohtia, mitä sanomaa ja opetettavaa hyvällä maalauksella kuuluisi olla, mikä on ikiaikaista ja samalla kaikille sopivaa, yms  (http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2016/07/maalaaminen-ja-muut-elamanalueet.html) http://musicalfactlanguage.blogspot.fi/ ja ehkä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Vain kiva työ kannattaa

Hyvälaatuinen objektiivinen ajattelu on pitkälti sama kuin rakenteet hahmottava maisemakatse.
Uuden oppimisessa on aito mielenkiinto aihepiiriin tärkeä: se avaa meidät huomaamaan paljon, vahvasti, selkeästi, syvälle mieleen painuen, arkijärjen ja koko maailmankuvan mukana ollen: ks. taito-ohje sivulla http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
Tästä jo näkee, että kiinnostavassa aiheessa hahmottaa enemmän ja paremmalla laadulla, on jaksavaisempikin, saa siis paljon enemmän työtä aikaan ja jaksaa työssään paremmin.
Vastaavasti tunteidenomaiset kiinnostuksenkohteet parantavat huomiota, vaikka olisivat vapaa-ajan aiheista, eli siis niitä myöten kulkien viisastuu, jos on kyllin tervehenkinen: ks. http://workandfreetime.blogspot.fi (ekan blogimerkinnän kirjalinkki käy aiheen läpi selkeämmin objektiivisesti) ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Tästä näkee myös, että jos jokin ei kiinnosta, niin se yhtään pidempään tehtynä tylsyttää huomiota ja siis tyhmentääpaljon, tekee huonon työnlaadin ja tuo huonon työtehon. Sellaiset tehtävät ovat yleensä paremmin hoidettuja jonkin kiinnostavamman siivellä, esim. että kiva työ mutta 10min -1/2 tuntia lisäksi jonkin ei-niin-kiinnostavan lävitse kahlaamista, hyvästä lähestymostavasta tinkimättä.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Kouluun kevennystä

Blogini http://pikakoulu.blogspot.fi yrittää lyhentää koulua parantamalla ajattelukykyä.

* * *

Jos on vetämätön olo, niin se voi johtua osin siitä, ettei osaa vuodenaikojen elämistä. Olen kirjoittanut vuodenajoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html sekä lämmittelyohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html .

Tervehenkiset tekemisentavat ym tervehenkiset linjaukset ja terveet elämäntavat ainakin yleensä tuovat hyvää mieltä ja jaksavaisuutta http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Ohje "Elä ja anna toisten elää" ratkoo sosiaalisia ongelmia ja tuo paljon vapautta elää omien toiveidensa mukaan http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html

* * *

Luulen, että Savonlinnassa osataan pehmentää myös koululaisten arkea.
http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html

Myös rahankäytöllä on väliä.
http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/01/rahapuu.html

Taitojen ja lahjakkuuksien oppimisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

maanantai 6. helmikuuta 2017

Liian komenneltu teini ja löysempi vatsa

Tuollaista mietin, mutten sitten varmasti tiedä
http://parantamisesta.blogspot.fi
"
  Liian komenneltu teini ja ruoka joka tuo löysemmän vatsan
Minua on ihmetyttänyt tällainen ilmiö, että varhaisteini tai teini on liian komenneltuna, ei saa ollenkaan tilaa omalle elämälleen. On kuin vanhempien tarkoituksella helpottamat ohjeet olisivat tulleet tulkituiksi suuriksi elämänviisauksiksi, vaikkei nuori itse niitä niin utlkitse eikä äiti, mutta isäkö tekee virheen tai pikkuveli tai lemmikkieläin tai vanhempien ammattialojen ihailija? Nuorelle sillä tavoin esikuvia olisivat kai ihailemiensa harrastusten vanhempi väki, joka voisi omalta osaltaan olla näyttämässä tietä aikuisempaan elämään, nuoren itse toivoman tyyppiseen.
Mutta voiko olla, ettei nuori koe itse ottavansa komenteluita niin tosissaan vaan hänen huomionsa on jotenkin muusta syystä kapeutunut enemmän kuin millainen hänen oma kapasiteettinsa olisi ja mielipiteensä tilanteesta. Voiko huomion kapeutuminen olla samantapaista kuin hänen kakalla äheltäessään: hänellä on kyllä kapasiteettia aika paljon tai paljonkin, mutta sillä hetkellä se ei ole käytössä kuin kapeutuneena vain? Voiko kyse siis olla esim. siitä, että kakkaaminen ja peräsuoli eivät toimi tuossa iässä oikein, vaan on kenties liian kova vatsa? Eli tarvitsisi jatkuvasti syödä sellaisia ruokia, joista tulee löysempi vatsa. Ja ehkä käydä kakalla useammin, peräsuolen tyhjemmäksi."

Huomio kai kapeutuu ikävissä tilanteissa, painostettuna, esiintymisjännityksessä, keskittyessä yms. Etenkin kai, jos on maha kipeä tms, jolloin huomio siirtyy ikävästi häirittynä ollessa mahakipuun tms. Ja jos jokin sosiaalinen suhde painaa, niin ehkä huomio vain kapeutuu, kun ei pääse sanomaan, mikä on vikana: että koulu ja vanhemmat painavat, oma epäitsenäinen asema.
Mutta teinillä ja nuorella aikuisella epäitsenäisiä kai ovat vanhemmat: he jäävät venttaamaan, että mites tässä käy, kun lapset lentävät pesästä eikä vanhemmille jää päivän ohjelmaa ja seuraa, ei tekosyytä sille, ettei tule niin paljoa saavutettua. Eli jos joku tuumii,e ttä kohta tässä joku räjähtää räkättämään minulle, niin kyllä se on vamnhemmat eikä teini. Vanhemman huomio on siis kapeutunut ja siinä seurassa kapeutuu teinin huomio, mutta teini tarvitsisi hyvän huomion oman aikuisen elämän alkutaipaleella kun taas vanhempi kulkee vanhoja uriaan.   Mutta eikö se selitä vain osan ongelmasta?

Haluaako isä pitää teinilleen seuraa vähän kuin kakalla olisivat? Onko se hänen käsityksensä elämänviisaudesta, päätellen siitä, miltä teini on näyttänyt elämästä puhuessaan?
Eielämänviisaudessa ole kyse seksistäkään. Auttaisiko isän ajatella jalansijoja, kun teini on lähtemässä kävelemään omaan aikuiseen elämäänsä?
Muttei ole hyvä isän liikaa miettiä aikuistuvien tai aikuistuneiden lastensa elämänvalintoja, jollei yleesä tue erilaisia valintoja vaan vertaa liiaksi omaan elämäänsä.

Entä onko äiti ryhtynyt ajattelemaan miestään teini-ikäisten lastensa seurassa ollessaan, eikä enää lapsia itseään, vaikka komentelee heitä?

* * *

Jos taas lapsi on liian komenneltu kapeuttavalla tavalla, niin voisiko siihen olla syynä tämä:
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/07/vaarinkasityksia-ajattelukyvysta.html
"22. Lapset eivät yleensä ole tyhmiä vaan käyttävät montaa eri lähestymistapaa, niin kuin hedelmällisintä onkin, ja saattavat kokeeksi käyttää myös hedelmättömiä lähestymistapoja, kun luulevat, että ne ovat harjoittelusta kiinni, mutta se tyhmentää ja noitakin asioita oppisi, jos käyttäisi kokonaista kirjoa lähestymistapoja ja oppisi niistä sitten hedelmällisimmät. Tyypillisimmillään tällainen virhe tulee vastaan insinööritaidoissa, sosiaalisissa juonitteluissa (ruutumalli ei sovi niihin) ja teoreettisen ajattelun oppimisessa. Ei siis saisi kiinnittyä ensimmäiseen mielikuvaansa siitä, mikä noiden asioiden tyyli kuuluu olla, vaan kehityttävä taidoissa ja muodostettava aina vain uusi tyylimielikuva hedelmällisimmistä ratkaisuista. Onnistuneen ratkaisun kriteeri ei ole tyyli vaan taito ja onnistunut tulos, jossa ei ole isoja haittavaikutuksia muuhunkaan elämään ja maailmaan & siis myös toisiin."
"5. Tyhmä tekee ajateölessaan isoja merkintöjä "Tässä on TÄRKEÄ asia." ihan jo tavallisista pikkujutuistakin. Fiksu tekee monen monta merkintää samalla kertaa ja niistä muodostuu monimutkainen rakenteinen kokonaisuus, jossa on paljon asiaa. Herkkyys on toinen nimitys älylle ja taidolla, piittaamattomuus typeryydelle ja taitamattomuudelle."

Luulin tässä lukevan, ehkä lukeekin jossakin, mutten jaksanut kahlata läpi, että kun lapsi harjoittelee tyhmimpiä ajattelutapoja, esim. insinööriajattelua, niin se on näkyvintä ja sen kunnollisuus on helppo havaita, ja niin vanhemmat olettavat sen lapsen ainoaksi kunnolliseksi ajatteluksi, lapsen erikoistumisalaksi, ammattihaaveeksi.

* * *

Liian korkea kehonlämpötila kuin keväällä talkvivaatteissa voi tuoda tokkuraisuutta ja komenneltua oloa.

* * *
http://parantamisesta.blogspot.fi kohta B514. Lasten "kiinalaistuminen" ja esikuviksi laitetut aikuiset paljon vähemmän dominanteiksi   9.7.2017
"En tätä niin tunne, kun ei minulla ole omia lapsia, mutta olen jonkun kerran kuullut lasten äidin valittavan, että lapset ovat jostakin lähtien olleet paljon tyhmempiäja sen näköisiä kuin heidän kohdalleen olisi tullut kiinalainen, jotenkin kaavamainen ja ei niin elämästä ymmärtävä. Mutta niin kai käy, kun lapsille laittaa pakolla esikuvan, joka ei ole ollenkaan niin taitava kuin mitä vanhempi luulee, tai joka on väärältä puoleltaan esikuvana äidin tms aikuisen pakolla laittamana, kai väärinkäsityksen vuoksi. Näin käy mm kun lapsi tekee jonkin ihan pieleen, usein siihen kai ovat syynä vaikutteet esim. koulun opettajan lapsuudesta, jolloin ei todellakaan saisi laittaa vaikutetta opettajilta, vaan antaa lapsen yrittää itse, ilman mallia opettjista, saati sitten näiden nuoruudesta, sillä koulusta pitävät eniten juuri tyhmimmät oppilaat, jotak eivät itse selviä. Tai sitten lapset ovat halunneet oppia jotakin eikä äiti ole tiennyt, kuka osaisi malliksi, mutta luullut, että se ja se, esim. opettaja, muttei tämä olekaan ollut siltä puoleltaan taitava vaan vain ulkoa lukenut tai ihgan muista kiinnostunut, vaiklla vaalimista niiltä osin, joilta äiti komentaa lapsia ottamaan hänestä pakolla mallia.
Kanssa josäiti käyttä terminologista tyyliä, jotta lapsi miettisi itse eikä kopioisi, niin sellaisia viestejä ei saa laittaa ihan lähelle lasta muttei kauaksikaan, vaan lapsen pitäis saada tehdä oma versio kostakin ajatuksesta, tekemisestä jne sen etäisyyden sisäpuolella hyvin, jolle terminologinen viesti, kenties suoran käöden ojentaman päähän, on "ajatuskuplassa" äidin sijoittama. Toisaalta viestiä ei saa jättä niin kauaksi, että lapsi joutuu ymmärtääkseen kopioimaan sen lähelleen, jolloin myös jää ilman omaa versiota. Sama juttu kouluopin suhteen.

29.7.2017   Kanssa noin 14-vuotiailla teineillä on kai taipumusta olla osaamattomia, mukamas kuin oma arkijärki ei kokemattomalla toimisi vaan tarvitsisi lisäät ietoa ja taitoa, mutta kyse on kai siitä, että jostakin tulee lättänä perspektiivi, jokajumittaa järjen, lätistää havaintokyvyn heikoksi lähes olemattomiin ja tekee riippuvaiseksi toisten siivellä tekemisestä. Tuo on kai aikuisten maailmankuvan perustietojen perspektiivi, joak ensi kertaa siinä iässä tulee mukaan. Se myös kuuluisi etäämmäs ja lähelle oma ymmärrys ja oma arkijärki, omat tekemiset ja oma arkijärkinen havaintokyky. Sopiva etäisyys lienee noin metrin päässä etuviistossa, hiuka yläviistossa."

7.8.2017   Jos 14-vuotiailla on tuollainen lättänän oloinen teoriaperspektiivi jostakin tulleena aikuisten maailman mallina, niin jotkut kai ajattelevat, että  vaikkapa 17-vuotiaalla on mukana mm juuri tuota 14-vuotiaan perspektiiviä, ja siitä sittent ulee liian lättänä ruodussa kulkemista olettava tyyli jopa 17-vuotiaille. Muttei 17-vuotiaalla ole 14-vuotiaan perspektiivi samassa muodossa kuin 14-vuotiaana, vaan 15-vuotiaana tuo käsitys aikuisten maailmasta on muuttunut arkijärkiseksi ja elämänmakuiseksi ja 16-vuotiaana se on kasvanut itsensä toteuttamisen ja oman tien löytämisen, mm oman ammatin löytämisen ja omien kiinnostuksenkohteide, elämäntapahaaveiden, tyylikkäiden vaatteiden, itselle sopivien harrastusten yms löytämisen perspektiiviksi tuon arkijärkisen yhteiskunna toiminnan ymmärtämisen lisäulottuvuutena, ihan niin kuin koulukin  ja media toivovat teinien kasvavan.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Koulupakko kaipaa aikuisilta ajattelun perusvalmiuksien kertaamista

Aikuiset tuntuat tekevän kamalan isojä tökeröitä ajatusvirheitä koulupakon ja koulun tarpeen määrän arvioinnissa.
Jos poika tuntuu tarvitsevan koulua, niin ei ole oikein oäätellä, että laitetaanpas tyttö kouluun.
Jos opettaja ainakin aikanaan tarvitsi koulua, niin ei ole oikein päätellä, että kyllä koulua on lasten käytävä.
Jos pojan kouluntarve huomattiin juuri vasta sen jälkeen, kun oli kouluun menosta ollut puhetta ja hän oli aiheesta kiinnostuneena alkanut ottaa mallia opettajasta, niin ei ole oikein päätellä, että poika tarvitsee koulua, vaan opettaja tarvitsi koulua aikanaan, mahdollisesti vieläkin tarvitsee, kun hänen kanssaan seurallisia ollessaan aikuiset alkavat tehdä noin kamalan isoja ajatusvirheitä. Opettaja kai oli harjaantumisluokkalainen ja juuri kouluntarpeensa vuoksi halusi itse opettajaksikin.

Työssään kehtittymisestä

Katso http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2017/01/12-tyossaan-kehtitymisesta.html

torstai 19. tammikuuta 2017

The elderly and the unemployed

As a child I dreamed of high position, in politics or otherwise caring
the affairs of the world to a good state. Later on I have dreamed of
content basic life according to the human nature. And as I have
matured, I have found myself outgrown from academical world and from
many other professions in which one works like that. So I have gotten
distance to official position. Those who do not care about the world
or about how they affect others, grasp position eagerly, regardless of
the consequences, regardless of the harm they cause by their lack of
skills and responsibility. Those who are responsible and skilled find
position just hard work, they get drained, exhausted. But if one is
just an ordinary citizen without 8 to 4 work, one has energy left over
one is like on a holiday, eager to grasp new challenges, with time to
ponder deeply, do one's best, approach things the amount that one has
to give to them and how much one is interested in them. One can so
find new solutions, rise to higher level of skill and quality of life,
also in one's found answers, one is kind of a guide to new times, to
more skilled times in the art of living and in understanding the
wolrd. How many find it like this, when pension is agreed by all to be
a good option at high age. Many, I guess, maybe most.

Why retired people often lose position in the eyes of their former
profession? Many work because they are given a task by their boss.
They get paid only for those tasks. There is no room reserved for
individual guidance by one's own understanding. Often it is so in
their whole life. So when a boss retires, his/her communication ceases
to be a command, and so it gest bypassed like just about everything
else.
If one wants to communicate new ideas, suggestions, better ways of
doings etc, a good way to communicate them is via common sense backed
up by reader's understanding about educated subjects at large.

* * *

Moni kai ajattelee, ettei työttömänä saa kunnollista jälkeä, mutta se on ulkoa lukeneen tilanne, ei omilla aivoillaan ajattelevan, itse asioista välittävän vastuuntuntoisen aikuisen. Perässähiihtäjä tarvitsee työn, kun taas omia teitään kulkeva saa kunnollista aikaan myös omalla ajalla.

* * *

Työuran loppuessa ja jäädessä eläkkeelle, tai lasten muuttaessa pois kotoa, tai muun pitkän urautuneen jakson loppuessa uusi aika ei tietenkään ala vanhan jatkeena, ei samanlaista tyylilajia jäljitellen tai toisten ketomien tärppien aivottomaan toistamiseen perustuen, vaan ensin on tyhjää aikaa, järjestellään vanhan elämän rippeitä pois ja uusia kuvioita mukaviksi ja käteviksi, ja sitten on kiinnostuksenkohteita, sitä sun tätä ihan omana itsenään elämää kantavaa ja tekemistä tuovaa, kuten "joo, tulen kyllä sinne mielelläni", "sehän olisi tosi kiinnostavaa, milloin se on ja missä, voin kyllä sen eteen jotakin tehdä", "mistä löytyisi...". Näin syntyy uudenlainen tekemisten kirjo ja ihmiskontaktien tyyppi elämänsisällöksi,mikä sitten toimii oppaana uuteen niin ikään itselle hyvin sopivaan.